Vilhon tarinat jäivät Saksassa totaalisesti kesken ja se on tosiasia. Saksan matka ja vuorikeikat menivät lopulta oikein mainiosti, mutta silti tarina loppui, jäi kesken ja katosi matkalla kokonaan.
Näin ei yleensä käy Vilholle, mutta nyt kävi ja sen mukaan mennään,
Ehkä pitäisi pelata koronakorttia, puhua poikkeusoloista ja erikoisesta vuodesta, mutta se olisi turhaa. Nyt on mentävä vain eteenpäin ja jätettävä keskeneräiset asiat keskenään, miettii Vilho.
Näin päästään siihen, että Vilho on jälleen lentokentällä Seutulassa ja eletään lokakuun jälkipuoliskoa. Siitä kuuluisasta kesälomasta pidetään loppuja, ja lomalle on kirjattu kolmisen viikkoa Roomassa, mutta nykyäänhän ei tiedä mistään varmaksi puhua ennen kuin asiat toteutuvat.
Kello on kuitenkin herättänyt aamusella siinä 0420 ja asunnosta on lähdetty viiden maissa. Reipas päivä on vienyt lopulta lentokoneeseen asti, ja kiitollisena Vilho toteaa, että kaikesta on taas selvitty ja istahtaa Embraer Erj-190:n penkkiriville 16, paikalle C, Annikin ja vain Annikin viereen.
Helsinki on harmaa, sateeton ja sää on vakaa. Aurinko ei ole vielä noussut, eikä ole konekaan. Lopulta molemmat asiat tapahtuvat, ensin kone, sitten koittaa päivä pilvien päältä idästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti