Susivuoret nukkuvat melko hyvin lähes yhdeksään asti. Roomassa päivä on kirkas, mutta lempeästi. Sinitaivaalla on vielä jonkin verran utuisia, valkoisia harsopilviä, mutta vähitellen taivas on melkein kokonaan sininen. Eilinen puuhailu jatkuu jo ennen aamupalaa ja pian Vilho onkin talon Dolce Gusto -kahvimasiinan kimpussa. Susivuori saa ensimmäisen kupillisensa koneesta kylmänä, sillä yksi väärä nappi tuottaa viileän juoman. Mikrottamalla tämäkin espresso on hyvää ja seuraava kupillinen on jo aivan nappiin.
Aamiainen italialaisten peruselintarvikkeiden kanssa on juhlaa. Annikki paistaa kananmunia, sillä sentään niitä Vilho sai eilen tuotua toiselta kaupparetkeltä. Savujuusto, vihannekset ja leipä maistuvat. Keli ulkona vain paranee ja aurinko kuivaa kovaa kyytiä eiliset pienet lätäköt. Päivällä pihaterassin lämpötila nousee 24 asteeseen varjossa. Päivän sää on aivan passeli, lämmintä muttei kuumaa.
Aamiaisen jälkeen vuorossa on vielä asettautumista ja sen suuntaista puuhaa. Vilho valmistelee itselleen toimistopisteen olohuoneeseen ja naputtelee kiivasti tietokonettaan. Tarinaa syntyy, sillä ensimmäiset tunnit maassa ovat aina tärkeitä, pian kaikki on liian tuttua ja karkaa mielestä. Lisäksi matkavuorokausi on aina intesiivinen, täynnä toimintaa, paikkoja ja kokemuksia.
Susivuorilla on illan myöhäispeliin liput. Edessä on siis seikkailu Stadio Olimpicolle ja toki myös paluu yöllä. Digilippujen kelpaamista pitää selvittää, sillä jokin ohje vaatii printatun tiketin. Vilho ei ole asiasta lainkaan huolestunut, sillä nyt ollaan Italiassa ja moiset asiat järjestyvät kyllä, jos eivät muuten niin viimeistään stadionilla.
Tämäkin päivä siis vetelehditään ja käytetään valmistautumiseen muuten. Tietysti kaksikko käy kaupassa ja jatkaa varantojen hankkimista. Vilho toteaakin, että tämä on varmaan Euroopan ennätys –24 tuntia Roomassa näkemättä yhtään mitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti