Nykyaikainen matkailu on täynnä ylimääräisiä rasitteita. Yksi niistä on murhe kaikkien laitteiden internet- yhteydestä. Hammasharjakin pitää saada www-yhteyteen tai muuten mikään ei onnistu. Huoneistohotellissa kaikki muu tuntuu toimivan hyvin, mutta verkko katoaa välillä. Vilho toteaa tämän yöllä herätessään. Vehkeet ovat hukanneet verkon ja hakevat sitä ihan sekopäisenä. Vilho nukkuu vielä 11 asti, mutta vieläkin pidemmän yön olisi voinut vetää.
Maitokahvia, leipää, tortillaa. Vilho lähtee hitaasti ja nautinnollisesti liikkeelle. San Simonin appelsiinituoremehu lienee markkinoiden parasta ja sitä Vilho siemailee hymyillen. Päivä kirkastuu kirkastumistaa kohti syksyistä aurinkoisuutta.
Vilho sättii itseään päivän mittaan saamattomuudestaan, mutta myöhemmin videolle on tarttunut monenlaista ohjelmaa. Ehkä vuoria ei ole huiputettu, mutta vahvasti liikkeellä Vilho on ollut ensimmäisenä lepopäivänäänkin.
Kauppoihin mieltynyt Vilpertti käy toteamassa, että Carrefourin kolossaalinen rakennus on kokonaan suljettu, joten retkikauppaan ja kiinalaispuotiin ei pääse nyt tutustumaan. Juomaa ja ruokaa on kuitenkin hankittu riittävästi, joten nyt voidaan tehdä kierros Jacassa.
Vilho ajelee kaupungilla ja huomaa pian, että täällä on loma-asuntoja, hiihtomajoja pitkissä matalissa kerrostaloissa, joissa on jokin ripaus alppityyliä.
Kylillä on sunnuntaimeininkiä, autoja paljon parkissa ja ihmisiä terasseilla. Vilho käy todella lyhyesti kaupungin linnoituksella, joka lienee hallitsevin nähtävyys. Siellä onkin kolmisenkymmentä kaurista vallihaudassa laiduntamassa – melko merkillistä, mutta eläimet tuntuvat viihtyvän.
Ranskaan. Tie vie naapurivaltioon, mutta eihän Vilho sinne vielä lähde. Hän ajelee pohjoiseen komeaa tietä ja maisemat ovat aika lailla huikeita – vuoret vain suurenevat ja niiden kärki alkaa olla pelkkää kalkkikiveä ja usein hyvin tylysti nousevaa profiilia.
Vilho käy parilla taukopaikalla ja ottaa valokuvia. Tuuli on navakkaa ja oikeastaan aivan hurjaa. Vasta nyt Vilho alkaa käsittää pelin hengen näillä vuorilla: paikoin karua, usein tuulista. Alpeillahan tuulet ovat usein olleet maltillisia Vilhon kokemuksien mukaan, mutta täällä tuulee ja meininki on karua kuin Norjan Lapissa.
Vilho sukeltaa hopearatsullaan asunnolleen ja syö leipää, nauttii auringosta piskuisella parvekkella.
Ilta lähestyy, mutta vielä antisankarimme päättää tehdä pienen repputestin lähirinteille. Hän lähtee asunnon korkeudesta 850 m. ja päätyy lopulta lähialueen pikkuhuipulle korkeuteen 1105 m. Mietteissään Vilho on, mutta sehän onkin jo seuraavan säihkeen asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti