Vilho on tutussa paikassa, Bilbaon pienellä lentoasemalla, joka on aika vinkeä betonirakennelma, mutta vähän hämmästyttävänkin pieni. Laukkukin tulee Espanjaan ja pian Vilho ravaa maan alla kohti autotalleja ja vuokraamoja.
Vuokraamossa menee 5 min. ja avaimet on saatu. Autohalli on erikoinen sumppu ja tälläkin kertaa Vilho sompailee siellä omia kuvioitaan, ennen kuin pääsee kokonaan ulkoilmaan. Susivuoret olivat täällä pari viikkoa, olisiko ollut joku seitsemän vuotta sitten. Silloin asuttiin Bilbaossa, nyt Vilholla on muuta mielessä.
1135 Vilho pääsee liikkeelle autonsa tiukkaan tarkastettuaan ja kuvattuaan. Tässä vaiheessa on edelleen aamupäivä, mutta Viltsu on ollut liikkeellä 9 tuntia ja uni painaa. Se on työnnettävä kokonaan sivuun ja jatkettava.
Parkkihallista päästyään Vilho ajaa suvereenisti levikkeelle odottamaan navigaattorin havahtumista. Paikka ei ole mikään pysähtymisalue, mutta liikennettä ei ole lainkaan, joten näin on sopivaa toimia. Sitten päästään matkaan ja edessä on tuttu pujottelurinne alas kohti Bilbaoa. Vilholle palaa kaikki mieleen, reittien yksityiskohdat, erikoiset liittymät ja näkymät, yleensäkin koko tunnelma reitiltä. Kaikki palaa mieleen kuin asiat olisivat tapahtuneet eilen, mutta vähän näistä näkymistä on ollut aktiivisesti mielessä.
Matkaa on miltei 300 km ja aikaa siihen on varattu neljä tuntia ennakolta, joten edessä on vielä pitkä takominen.
Vilho ajaa kohti Vitoria-Gasteizta ja sitten Pamplonaa. Pian edessä on nouseminen kuuteensataan metriin ja maisemassa on kyliä, vuoria ja laidunmaata. Viiniviljelmiä täällä ei näy, mutta viljapeltoja on näköpiirissä. Keli on harmaa, hieman sateisen sumuinen, mutta lämpöä on kuitenkin 17 astetta, etenkin alhaalla.
Vitoria-Gasteizin jälkeen maisema on reitille tyypillisen kaksijakoinen: vuoria on taustalla, mutta reitti menee etupäässä hyvinkin tasaisella viljelymaalla. Seutu on sekametsää, on erilaisia lehtipuita mutta myös mäntyjä. Näkymät ovat samalla rikkaita, mutta karuja, rumia ja kauniita. Baskimaa on täällä päin jotenkin robustia, konstailemattoman reilua ja anteeksipyytelemätöntä. Osa kylistä on miltei rumia, mutta niissä on tuotantoa ja tekemisen meininkiä, joten köyhyys tai kurjuus ei tule mieleen, vaan lähinnä jonkinlainen käytännöllisyys, maanläheisyys.
Vilho on jo monta tuntia toiminut kuin ohjesääntöä ja koulutusta noudattava sotilas. Vilhon sen verran väsynyt, että asiat tehdään rutiinilla, kokemuksen suomalla toimintamallilla, jossa tehdään opittuja asioita uudessa ympäristössä. Väsymys kaadetaan toimimalla ja tekemällä, työnnetään uupumus taustalle.
Jo reilusti ennen Pamplonaa, Vilho saapuu Navarraan maakuntaan Baskimaalta. Pamplonan ohitettuaan Vilho on taas jollain tasangolla. Matka etenee odotettua paremmin, sillä navigaattori ei tunne kaikkia uusia tienpätkiä, vaan karjuu ohjeita tulkitessaan matkan etenevän jossain pellolla.
Noáin, Monreal, Izco. Paikannimiä jää sivuun koko ajan ja viimein Vilho pääsee myös moottoritielle ja ajaa hopeisella Corsalla 120 km/h. Autosta ei ole puhuttu mitään, sillä Corsa on lähes täysin persoonaton ja erittäin toimiva auto, josta ei jää mielikuvia, koska se ei edes ärsytä. Izcon paikkeilla ripsii hieman vettä, sitten vähän enemmän, mutta pian tihutus on ohi.
Pian kylteissä näkyvät ensin kerran sanat Huesca, Jaca ja Francia. Huesca on suurin kaupunki Vilhon alueella, Jaca on kohteena oleva kaupunki ja tie vie lopulta myös Ranskaan. Vilahtaahan siellä myös Barcelona, mutta Vilho ei aio ajaa läpi koko maan edes tästä kapeasta kohdasta, vaan pysyttelee poissa Välimereltä.
Yesan jälkeen Vilho saapuu Aragoniaan. Iso tie loppuu täällä ja jatkotyöt ovat ilmeisesti vielä kesken, mutta vanha tie menee merkillisen järven sivuitse. Järvi on lähinnä Aragón-joen tulva-alue, mutta järvestä se käy kaikkiaan. Vesistössä on jonkinlaista surffitoimintaa ja autoja on tien sivussa paljon näin viikonloppuna, varmaan kalamiehiä ja ties mitä.
Tie on ollut järvelle asti erinomaista, auto menee siinä kuin juna. Liikennettä on todella vähän ja Vilho saa ajella nelikaistaista hyvin rauhassa.
Vilho pysähtyy ja ihmettelee kovin paikallista rapakalliota, joka on kuin kivettynyttä savea. Kallio muodostaa pääosan maaperästä ja on kovaa, silti se jakautuu kerrosmaiseksi kiveksi läheltä katsottaessa. Myöhemmin Vilho oppii, että järvi on kuin onkin tekojärvi ja monenlaisessa virkistyskäytössä ja kalaakin siellä on reilusti.
Järven jälkeen on vielä hetken pikatietä, sitten loppu ajellaan maatalousmaisemissa kohti kaupunkia. Alue on kuin ylänköä, tasaista ja paikon kuivaa kuin joku preerian ja taigan yhdistelmä, mutta puita ja peltoja silti riittää.
***
Vilho on perillä Jacan kaupungissa vuorten sylissä kello 1539. Matkaa autolla on kertynyt 279 kilometriä ja takana on pari lentoa. Valveilla Vilho on ollut nyt vain 13 tuntia, mutta oikeastaan koko sen ajan matkalla.
Ajamisen lisäksi Vilho on videoinut hyvin paljon ajomatkastaan ja pitkästä päivästään. Kuvaaminen vie osan huomiosta, mutta siitäkin harmaa sankarimme on selvinnyt yllättävän hienosti. Vilho pitää videokameralle monologia ja kertoo kuin kaverille asioita. Menetelmä on osoittautunut yllättävän hyväksi.
***
Hotellissa hommat käyvät helposti. Asunto on tilava ja vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Vilho ei pysähdy, vaan lähtee kauppaan, jonka hän on etukäteen tiedustellut.
Tarina on saatava vähitellen maaliin, joten kerrotaan vain, että kaupasta Vilho palaa asunnolle ja syö jotain, viestittelee liikaa Annikin kanssa jaksamiseensa nähden ja loppuillan hän käyttää majoittumiseen, pesuun ja peliseurantaan.
Joskus yöllä Vilho nukahtaa sohvalle ja havahtuu kello 01. Retkeä on nyt kestänyt 23 tuntia ja on aika käydä nukkumaan.
Fransisco Goya: El Goloso. 1808-12. Prado, Madrid.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti