Kivuliaita ja raskaitakin ne ovat.
Peli on menetetty.
Vilho arvasi tämän, vaelluksille pannaan piste. Näinkö se sitten käy?
Ainakin lähdetään saappaat jalassa, ellei sitten tohveli tartu kivenkoloon tai piikkipensaaseen Susivuoren mennessä painovoiman määräämään suuntaan ilman jalkineitaan.
Eivätpähän tappiot ole suuria, yksi idootti vähemmän siideriä litkimässä.
Mutta pakkoko typeryksen on tuottaa surua ja mielipahaa Äidille ja Annikille?
Anterollakin lienee parempaa puuhaa kuin miettiä, miksi Vilho katosi kesken kaiken vuorille.
Vilho, saatanan tunari.
Sag Mir Wo Die Blumen Sind.
Francisco Goy: Interior de Carcel. 1793-4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti