22. Perjantaina pillit pussiin: jaloittelua Astúnissa

Päivän ohjelmassa on tepastelua rajalla.

Paluu Ranskaan ei oikein suju. Vilho etsii rajalta hyvää kävelyreittiä, mutta päätyy vain kävelemään Somportin nurkilla takaisin Espanjaan. Ja päättää kävellä takaisin autolle Ranskaan. Ja ajaa auton takaisin Espanjaan ja sitten on vuorossa maailmanlopun tai paratiisin henkinen Astún.

Astúnissa on hiihtokeskus ja useita köysiratoja eri suuntiin aika lailla puutonta maastoa, korkeus on täällä 1500-2000 m. pääasiassa. Ympäristö on jylhää, mutta itse hiihtokeskus on kuin jostain industrialistisesta scifi-leffasta. Pari hotellia ja mäkeä joka suuntaan, kauden ulkopuolella ei ketään missään. Alueella tehdään soratöitä, ehkä parkkipaikkaa tai jotain ja touhu muistuttaa samalta, kuin Marsiin kyhättäisiin siirtokuntaa.

Vilho kävelee tuokion sivurinteellä, nousee muutaman sata metriä korkeuteen 1850 m. ja syö karkkeja. Tänään tuulee ja suurin osa reiteistä on poissuljettuja. Nyt pilvet tulevat upeasti alas rinnnettä ja Vilho saa muutaman hyvän valokuvan.

Paluu asunnolle, ensi tankkaus ja auton perusteellinen tyhjennys + tarkistus.

Asunnolla pakataan, tehdään ruokaa ja seurataan Katalonian tilanteen huikean nopeaa kehitystä.
On perjantai ja itsenäisyysjulistus on tehty.