Vilhon seikkailu vuorilla vie vielä viisi tuskaista tuntia.
Hän hakee tunnin ajan puskissa sivuttaisreittiä, mutta se johtaa umpikujaan. Pensaat ovat raadelleet taas lisää lihaa ja voimia on mennyt runsaasti. On palattava toisen tunnin verran takaisin. Samat tuskat, sama taistelu. Vilho tietää, että tuollaisen yön jälkeen voimia ei ole loputtomasti.
Sitten on päästävä ylös. Se ei ole helppoa, se on vaarallistakin ja itsensä lisäksi Vilhon on ylitettävä muutama pystysuora seinä.
Jossain 1600 metrissä löytyy merkitty polku.
Vilho haluaa uskoa sen vievän maaliin. Polku jatkuu, sen merkit ovat selvät ja suunta on oikea, sivusuuntainen ja järkevä.
Silloin pääsee itku.
Tästä selvitään, tästä selvitään, tästä selvitään.
Vilho rukoilee vielä, ettei reitti menisi pahoihin paikkoihin.
Se ei mene kovin pahoihin paikkoihin.
Polku on kuin matolla kävelisi, se pelastaa puskista ja tuskista. Silti loppuun asti laskeutuminen ottaa kipeää jalkoihin, sillä vuorokauden kuluessa juoksujaloista on otettu kaikki ponnistusvoima moneen kertaan irti.
5 tuntia heräämisestään Vilho on autolla.
Muuttuneena miehenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti