Torstaina Vilho herää nukuttuaan – poikkeuksellisesti – vuoteessaan 11 tuntia putkeen.
Vilho ajaa partansa ja siistii kämppää. Pitkä seikkailu kellarikerroksessa tuottaa tulokseksi löytyneen huoltomiehen ja hänen kanssaan selvitetään espanjaksi ja hyvässä hengessä pesutuvan sijaintia.
Sitten Vilho saa avaimen pesutupaan, pesee pyykkinsä ja saa lainaksi kuivaustelineen ja pyykkien pyöriessä harjataan huoneisto.
Päivä on jälleen kirkas, tyyni ja lämmin.
Puuhasteltuaan Vilho lähtee suoran pohjoiseen ja ajaa Ranskaan.
Hän ei mene pitkään tunneliin Túnel de Somport, vaan valitsee avomaan reitin Canfranc-Estaciónin kautta.
Pian ollaan uskomattomissa maisemissa ja koko ajan näkymä vaihtuu.
Ranskaan päästään Somportin alueella reilussa 1600 metrissä. Huipulla on sekä Espanjan että Ranskan aurauskalustojen komeat talot, ranskalainen on melkein kuin jugend-tyylinen kivitalo. Liikennettä ei ole lainkaan, touhu-pekat ajavat tunneliin.
Matka jatkuu lähinnä alamäkeen ja kohti Pau'ta. Maisemat ja vuoret ovat koko ajan jylhiä, mutta Ranskan puolella huiput ovat todella erilaisia. Kaikkiaan Pyreneillä tuntuu olevan yllättävän monenlaista rinnettä, aivan kuin lajitelma vuoristoista. Edelleenkin huipuissa on tiettyä tylyyttä, preeriahenkisiä kivihuippuja, mutta puiden värittämiä rinteitä ja lähes vehreitä ylänköjä.
Melko raukea Vilho palaa takaisin ajoissa - tällä kertaa. Ajelu on ollut hyvin kiinnostava, mutta väylällä on myös hätähousuja ja aika paljon rekkoja, sillä tie on yhdistynyt tunneliväylään. Ja on aika harmillista kaahata tällaisissa maisemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti