Hieman myöhemmin Vilho on bussissa ja saa osansa aamuyön tunnelmista, kun väki palailee baareista. Suomalainen tähtihetki on siinäkin, kun melko nuori kaveri nukkuu velttona etuosan penkillä ja rojahtaa sitten keskikäytävälle pitkin pituuttaan. Käytävällä on mukava jatkaa uniaan. Joku auttelee kuitenkin sankarin jakkaralleen takaisin. Sälli pääsee käymään ainakin kakkosterminaalissa, sillä aiemmat pysäkit eivät häntä kiinnosta. Kaikkihan me tässä olemme kiertomatkalla, kuka ulkomaan, kuka pelkän bussin päätepysäkin kautta. Sanotaanhan sitä, että tärkeintähän on tietysti liike, ei niinkään päämäärä.
Vilho on kuitenkin totisempi päämäärien suhteen ja saa kahdessa minuutissa matkalaukkunsa luovutettua baggage-dropissa ja pääsee kahdeksan minuuttia terminaalissa oltuaan jo läpi turvatarkastuksesta.
Uudessa ykkösterminaalissa on koko joukko leposohvia. Vilhoa hieman arveluttaa sekin, että hänellä on täällä vakiopeti, vaikka yleensä tuleekin luuhattua kakkosterminaalissa. Vilhon leposoffa on takaseinällä, sopivassa tarkkailupaikassa ja alhaalla seinässä on sähköpistoke odottamassa. Vilho leiriytyy. Kello on vasta 0435. Seuraavallakin bussilla olisi ehtinyt, mutta Vilholla on edessä koko päivä matkustusta, eikä ensimmäistä etappia viitsi sössiä myöhästymisen takia.
Pian Vilho on Airbus A321:ssä. Edelleen pimeässä alus saa pakkaskäsittelyn (deicing) ja siitä voi päätellä, että talvikausi on alkanut. Taivaalle päästään 0620 ja Vilho on jälleen omin päin matkalla Müncheniin.
Francisco Goya: La Nevada. (Prado, Madrid). 1786
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti