Pilvipeite on rikkoutumaton Suomen yllä. Aamu on vasta koittamassa lokakuiseen kotimaahan kun kone taas kaartaa kohti etelää ja uusi vauhdittomia seikkailuja.
Vilhon syksyyn sijoitettu kesäloma on asetelmaltaan hyvin pienimuotoinen: Sardiniassa odottaa auto ja lomajaksolle on varattu kaksi asuntoa. Oikeastaan muuta ei ole selvillä, eikä Vilho ole pakkaamisen lisäksi tehnyt mitään erityisvalmisteluilta. Varusteet ovat siis kenties kunnossa, mutta tiedustelutoiminta Vilhoilun EdistämisKeskuksessa on ollut mitätöntä ellei peräti olematonta. Vilho pyrähtää arjesta lomalleen kuin sukeltaja rannasta uusiin vesiin.
Kotimainen lentoyhtiö kuljettaa Susivuoria Berliiniin, siellä on tarkoitus vaihtaa menopeliä ja jatkaa edelleen lentäen Sardinian pohjoisosaan, Olbian lentokentälle. Perillä Olbiassa pitäisi olla pikkuauto odottamassa innokkaana vakiovuokraamon tallissa. Vilho näkee jo mielessään punaisen pikku-Fiatin, joka tööttää torveaan tervehdykseksi ynnä vilkuttaa pyöreitä ajovalojaan.
Susivuoret ovat Airbusin etupenkeillä, sillä lentopisteet on käytetty ennen haihtumistaan bisnesluokan jakkaroihin. Aamulla on siten nautittu aamiainen loungessa ja matkan alku on ollut erityisen helppo. Koneeseen Vilho marssi toisena matkustajana, Annikin loikkiessa perässä.
***
Berlin, Tegel. Sää on täysin pilvinen, sateinen. Koneen laskeutuessa saksalaiseen aamupäivään vettä ei tule taivaalta, mutta keli on kostea ja maa märkä.
Bussikuljetus vie terminaaliin, joka muistuttaa nuhjuisuudessaan ja pienuudessaan linja-autoasemaa. Ihmiset vetävät laukkujaan pienten kauppojen ja ravintoloiden rajaamalla kujalla, kun Susivuoret suunnistavat C-terminaalin suuntaan. Seuraa kävelyä pihalla, sitten lyhyt tunnelikäytävä ja vielä hissimatka. Edessä on uusi turvatarkastus, mutta se menee harvinaisen helposti ja harmittomasti.
C-terminaali on teollisuushallia muistuttava peltirakennus, harvinaisen arkinen ja nukkavieru odotushalli parine kuppiloineen, kioskeineen ja kauppoineen. Pilvinen sää korostaa salin ankeutta, huolimatta siitä että väki lähtee täältä aurinkoisille maille. Vilho seuraa kun saksalaiset nousevat Teneriffan koneeseen. Kuten aina syksyllä, saksalaiset eläkeläiset lähtevät Susivuorten kanssa samaa matkaa lämpimään. Ikääntyneet näkyvät täälläkin trekking-kenkineen, reppuineen ja eräkelpoisine vaatteineen. Saksalaiset ovat siivoa väkeä, lähes aina vaatimattomia ja kohteliaita, poikkeuksetta käytännöllisiä. Tavalliseen kansaan lukeutuvat mummot ja papat suuntaavat reippailemaan Välimeren alueelle; monet heidän ikätoverinsa samassa yhteiskuntaluokassa Suomessa pääsevät omin voimin ainoastaan ostarin krouviin. Kyse ei ole luksuksesta vaan matkailuperinteistä ja toisaalta hyvin vankasta saksalaisesta elintasosta.
Vilho juo Augustiner-oluensa loppuun ja sitten mennään taas uudelle lennolle. Vaatimattomasta hallista kävellään 737:ään ja ulkona on edelleen kostean pilvinen keli. Sama sää estää maisemien tähystämisen koneesta, sillä pian koko maa on pilven peitossa. Air Berlinin lento on täysin ilman tarjoilua, joten matkasta selvitään tauotta, koska myyntivaunut eivät puoleensa vedä.
Sardinian yllä tai oikeammin edustalla on aika pahaa lentokeliä ja jatkuvaa turbulenssia sekä pilvenriekaleita ja tuulta. Mereltä tullaan miltei suoraan kentälle ja kyyti on kuoppaista.
Olbia, Sardinia. Susivuoret pääsevät tavallisen helposti maahan ja saavat laukkunsa. Pian saadaan myös auto, se on valkoinen Fiat 500. Vilho istuu siihen kuin tuttuun peliin – onhan auto tuttu syyskuiselta Baijerin matkalta.
Seuraavat 155 kilometriä Vilho keskittyy maantien salaisuuksiin. Silmäkulmissa vilkkuu kesytöntä maata ja konstailemattomia vuoria. Saari on valtaosaltaan asumatonta, välimerellistä puskaa, macchia, ja kivistä vuorta. Pian ollaan pienemmällä tiellä ja Vilho ajaa kuin rallikuski. Sitten päästään vuorille ja alkaa kiemurtelu, kurvailu ja korkeuserot. Vilho tuijottaa tietä ja korkeintaan säätelee lämmityslaitetta auringonpaisteen mukaan. Ulkona lämpötila vaihtelee 24 asteesta 12 asteeseen, osittain tuulen ja tietysti korkeuden mukaan.
Reippaan rallin jälkeen Susivuoret ovat keskellä maaseutua ja korpea. Asunto, lähellä Trieitä itäisessä Sardiniassa, on niin sanotusti maaseudun rauhassa. Illan tullessa paimen saapuu lammaslaumansa kanssa pihaan ja morjestaa kohteliaasti. Pihalla on hieno nurmikko ja viikunapuu. Illalla asteita on 19 mutta sää on pilvinen ja taivaalta putoaa pari pisaraa.
Susivuoret käyvät läheisessä Tortolìn kylässä kaupassa ja palaava illan juuri pimetessä. Matkapäivän loppuosa on lepäämistä ja ostosten tutkimista aivan uudessa ympäristössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti