Bonorvan kaupungin lähellä sijaitsee yksi tärkeä esihistoriallinen nekropoli ja kallioon tehty kristillinen kirkko samassa yhteydessä. Sant'Andrea Priu on kokonaan maaseudun keskellä ja hyvin hiljaisella paikalla. Ympäristössä on näyttäviä kallioita, mutta muuten seutu on aika karua preeriaa ja hieman sivummalla jopa aavikkomaisen kuivaa tasamaata. Seudulla on muutama joki, jotka ovat varmaan aina olleet alueelle tärkeitä.
Susivuoret seikkailevat aikansa kallion päällä ja käyvät muutamissa luolissa ja ovat lampaiden naurettavana, mutta malttavat sitten mennä alas varsinaisiin pääluoliin.
Nämä haudat ovat hienoja ja suuria, ne on kaiverrettu aika pystysuoraan kallioon. Haudoissa näkyy eri kulttuurikerroksia ja niinpä suurimpaan hautaan on tehty kirkko, oikeammin ehkä kastekappeli, ja luolaa on vielä entisestään kristillisella ajalla laajennettu. Susivuoret saavat italiankielisen opastuksen haudassa, sillä paikalla on henkilökuntaa. Itse lippukassa on puoli kilometriä kauempana maantietä pitkin.
Isoja hautoja on kaiverrettu muotoon, toisin sanoen katossa on lankkujen muotoa ja seinässä pylväsmuotoa jne. Valokuvista kiven sisällä tulee näyttäviä. Perällä olevassa kappelitilassa on jäännöksiä kristillisen vaiheen seinämaalauksista ja ne ovat vaikuttavia särkyneinä, mutta samalla kertaa ikuisina ja hauraina. Haudan kivipinta on aikoinaan rapattu valkoiseksi ja maalaukset on tehty sitten siihen. Kuvituksessakin tuntuu olevan kerroksia roomalaisajasta keskiaikaa kohden. Paikka on vaikuttava kaikessa yksinkertaisuudessaan ja ajattomuudessaan.
Ulkona on helteinen keli ja lehmiä laitumella. Sää on kuumempi kuin vähään aikaan.
Susivuoret seikkailevat vielä lähellä olevalle nuraghe-lähteelle, johon totisesti ei ole mitään opastetta, mutta viidakoituvan maalaismaiseman keskellä kulkee hyvälaatuinen kivipolku eteenpäin ja lopulta kivillä suojattu lähde löytyy laitumen ja maatalon reunamailta. Poiskin päästään ja Vilho saa pienen Fiatin ehjänä pois rosoisilta maalaisteiltä.
Preeriamaisella alueella nähdään etäisyydeltä vielä pari nuraghe-tornia ja noissakin rakennuksissa on oma sävynsä, kun ne näkyvät aukeamaalla, lämpimässä kelissä utuisen maiseman keskellä.
Nuraghe Oes on lähellä junarataa, mutta asvalttitieltä sinne on jonkin verran matkaa, lähemmäksi vie vain huonokuntoinen maalaistie, jolle Vilho ei lähde – ei ole sen enempää varmuutta siitä, pääseekö tornia edes kovin lähelle. Melkein vieressä, vaikka toisen tien varrella sijaitsee Nuraghe Santu Antine. Siitä on tehty hieman enemmän turistikohde, sillä vieressä tiellä on baari-ravintola ja kivitornille myydään lippuja. Senkin Susivuoret kuvaavat vain kauempaa parkkipaikan tuntumasta.
Pitkä iltapäivä ollaan asunnolla. Vilho nukkuu päiväunet ja laittaa reilun pasta-annoksen tomaattikastikkeesta, paikallisesta salamista ja herkkusienistä. Illalla on taas hidasta matkailua vuorossa, kun puutarhassa istutaan tekemättä mitään. luontoa kuunnellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti