Eipä ole Peronin kyttäyskeikka juuri syönyt virkaenergiaa. Nimittäin mummon tarjoama täyshoito Trierissä on osoittautunut lottovoitoksi toscanalaispoliisin kohdalla. Päivin Peroni on korjannut aitaa ja nostellut raskaita tavaroita sekä vaihdellut sähkölamppuja että muutaman kerran hakenut kanavat uusiksi televisioon. Kaupassa on käyty: mummon kanssa retkeen on mennyt viisi tuntia. Oman aikansa on vienyt isoäidin kännykän päivittäminen ja lapsien/lapsenlapsien numeroiden tallentaminen puhelimeen. Kaikkiaan mummo on on ollut otettu siitä, ettei Peronilla ole koskaan ollut kiire minnekään. Eipä tietenkään ole, sillä Peroni on virkatöissä ja mummo on täydellinen virtuoosi keittiössä.
Susivuorten kyttääminen ei ole ollut vaikeaa. Ichnusa – se virkaveli Corpo Forestalesta – on alkupäivinä lähettänyt sukulaisiaan viemään talolle hedelmiä ja sitten serkkupoika, joka on lammaspaimen, on käynyt tiiviisti vahtimassa Susivuorten menoa. Lopun on voinut raportteihin keksiä. Toisaalta: kun muuta ei ole enää mieleen tullut, niin paikalla on on ollut mummon kissa Susivuoria silmällä pitämässä.
Kaikkiaan Peroni on viihtynyt kollegansa Aldo Ichnusan tädin puutarhassa. Kaikenlaista kitkemistä ja oksimista on riittänyt ja mummeli on keksinyt lisää. Melkoinen vävypoika on kehittynyt ahkerasta toscanalaisesta ja positiiviset näkemykset mummon keittiötaidoista ovat vain lisänneet Peronin pisteitä.
Ainoa miinus koko touhussa on se, että ihan yhtäkkiä Susivuoret ovat kadonneet ja jättäneet talonsa tyhjäksi. Aktiivisen viranomaisseurannan suhteen tämä on kyllä jonkinlainen ongelma ja esimiesten suuntaan asiana hankalasti selitettävä. Marco Peronille tämä on kaksinkertainen ongelma – Susivuoret pitää ensinnäkin löytää jostain ja toisekseen on jätettävä jäähyväiset mummolle ja hänen ruokapöydälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti