Aamuyhdeksältä Susivuoret saavat uuden kaasupullon talkkarina toimivalta naapurin Annalta. Nyt kaasuhellan liekeissä on ihan uutta potkua ja aamiaisen laittaminen sujuu helpommin, kun hetkeä aiemmin sen oli pelkän vedenkeittimen varassa.
Kaasuttelu ei kuitenkaan suju tänään Susivuorilta helposti, sillä Fiat 500 on aloittanut viestinnän merkkivaloin. Auto kerjää moottorin tarkastusta terhakalla keltaisella merkkivalolla ja lisäksi piippaa nenäkkäästi Vilholle pari kertaa.
Hetken Vilho miettii mielessään, että sähkökatko täydentäisi tunnelmaa kummasti. Sen myötä katkeaisi lämmin vesi, internet, valaisu ja kaikenlainen muu joutava laitteiden lataaminen. Viimeisistä viikunoista voitaisiin käydä kovaa kamppailua pihan puihin kiipeillen.
No, auto kuitenkin toimii moitteettomasti ja Vilho päättää, että Susivuoret suuntaavat oitis kauppaan, ennen kuin rauhallinen maalaismaisema muuttuu puutteen ja pimeyden pesäksi. Kaaliperhoseksi ristitty pikku-Fiat saa luvan kuljettaa murinoitta ja piippailematta kauppaan ja takaisin, sitten voidaan tarkemmin miettiä viinitäydennetyssä ja ruokaa pursuavassa kämpässä jatkotoimia ynnä avunhuutoja vuokraamon suuntaan.
Aamulla alueelle on saapunut scirocco-tuulen tuoma uskomaton, kostea lämpöaalto, joten keli on sekä erikoinen että hyvin lämmin.
Susivuoret pääsevät kivasti kauppaan ja toteuttavat itseään antaumuksellisesti. Auto on lastattu pian täyteen elintarvikkeita ynnä viiniputeleita. Vilho starttaa auton ja huomaa varoitusvalon kaikonneen. Olo alkaa matkan edetessä tuntua taas kuninkaalta: Kotona on täysi pullo kaasua, keli paranee ja välit ajoneuvon kanssa ovat taas kunnossa.
Joku sankari on avannut perjantaitilinsä vauhdikkaasti ja kiskaissut auton katolleen kauppatiellä. Vilho ohittaa kellistetyn auton varovaisesti poliisien viittelöidessä. Ihan pienellä tempauksella tuokaan manööveri ei onnistu, miettii Vilho. Auton pitää ottaa rosoisesta kallioreunasta pientä kippausta, että menopelin saa katolleen.
Lämpöaalto tekee notkumisen talolla mukavaksi. Vilho kiertää puutarhaa ja löytää lähes kymmenkunta mandariinipuuta notkosta ja Annikki bongaa mantelipuun ihan talon vierestä. Vilho ihastelee ruokokasveja, jotka ovat paikoin nelimetrisiä, vaikka näyttävätkin jättimäisiltä kaisloilta. Runkohan näissä on kuin bambussa, kova ja sileä, tuo mieleen klassiset onkivavat. Lintuja puissa riittää ja alueella nähdään päivittäin ehkä neljäkin haukkalajia närhien ja pikkulintujen lisäksi. Kaikki puuhailu terassin tuolilla keskeytyy tuhannen kertaa lintujen kiikarointiin tai valokuvaamiseen. Kaikessa tässä on mukana Susivuorten uskollinen lomalemmikki Raituri-kissa, joka on kuulemma puntiksella naapurin mummolasta.
Susivuoret pikapakkaavat auton ja käyvät kymmenen kilometrin päässä rannassa ensi kertaa. Merellä on keliä jonkin verran ja mainingit hakkaavat suurina aaltoina hiekkarantaan. Santa Maria Navarrese on lähin rantakylä Susivuorten talolta ja siellä onkin perinteistä rantamenoa loma-asuntoineen ja palveluineen. Tietysti paikka on hiljainen kuin sunnuntaina, sillä kausi on auttamattomasti ohi vaikka saksalaiset ja hollantilaiset pitävätkin kesää täällä vielä hengissä.
Vilho ravaa pian aaltoihin ja mainingit paiskaavat nopeasti sankarimme takaisin. Vilho menee aalloissa kuin sukka pesukoneessa ja kaikenkaikkiaan ihan mukkelismakkelis. Mies on innoissaan kuin pikkupoika ja roiskuttaa vettä käsillään. Vesi on suolaista, mutta lämmintä – varsinainen haaste on siinä, että mereen ei kunnolla pääse, koska aallot paiskaavat Susivuoren takaisin rantaan hiekan ja kivien seassa.
Ilta asunnolla menee terassilla. Pian alkaa ukkonen kumuna, sitten tasaisena ja kovenevana jyrinänä ja pian meteli tulee päälle. Sitten alkaa sataa ja tuokion jälkeen sade kovenee. Pian sadekin on ohi ja sää kirkastuu, eikä ukkosesta ja sateesta ole pian muuta merkkiä kuin märkä maa. Sää terassilla pysyy nautinnollisen lämpimänä ja elämä jatkuu ulkona illalliseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti