12. Kaupassa, tankkaus, puutarhassa, vuorella, asunnolla ja autossa: Susivuorten lauantairutiinia

Lauantai on hyvin tavallinen päivä Vilholle ja Annikille.


Aamulla Vilho puhdistaa älleen tomerasti pellettikamiinaa. Ensin vähäiset tuhkat puutarhaan, sitten tuhkaimurilla loput ja tulilevyn puhdistus. Imuria huoltaessaan hän kuulee naukumista naapurin puutarhasta tai oikeammin sivulaitumelta. Mustavalkoharmaa kissahan sieltä lopulta kapuaa, nau'uttuaan aikansa niin, että Vilho jo luulee jotain olevan vialla. Kehoitusten jälkeen kissa löytää tiensä pihaan aidanraosta ja temppuilee sitten muun muassa pihakaivolla vettä roiskien.


Auto vaatii kauppareissulla oman huomionsa, silltä ajaminen on aina oma "linnanmäkensä" ja sivuilleen ei pidä liikaa vilkuilla.


Sassarissa Vilho tankkaa Susimobiilin ja nyt se onnistuu luottokortilla automaatista, vaikka tämä on Italiassa aika harvinaista. Sitten on vuorossa kauppakäynti Conadiin, keskelle paikallista lauantairuuhkaa, joka alkaa jo parkkipaikoilta.


Kauppareissu on arvokas paikalliskokemus. Myymälä on suuri, mutta käytävät ovat pieniä ja tunku on aikamoista. Kaikki kuitenkin sujuu, mutta suomalaisittain meno on ahdasta ja paikoin kaoottista – eikä se oikeastaan ole kumpaakaan. Henkilökunta hyllyttää tavaroita suurimman ruuhkan aikana ja kuskaa tavaroita hyllyjen väliin, aivan kuin tiivistäen kihinää entisestään.


**


Kauppareissun jälkeen Vilho kulkee puutarhassa ja huomaa jaloissaan rantakäärmeen. Pitkä, mutta kynänpaksuinen käärme kulkee huomaamattomasti aluskasvillisuudessa ja Annikkin ehtii sen nähdä. Matelijoista kovin kiinnostuneelle tutulle tästä pitää laittaa kuvaviesti. Koko elämä puutarhassa onkin kiikareiden, kameran, puhelimen ja videokameran vuorottelua, mutta johonkin väliin Vilho ehtii aina sovittaa myös olutpullon.


Ilta on lämmin jopa täällä korkeammallakin. Susivuoret ajavat vielä viereiselle vuorelle ja siellä olevalle kirkolle, nimeltään Chiesa di Nostra Signora di Bonaria. Kirkko lienee 1600-luvulta, vaikka onkin hyvin arkaaisen näköinen. Vuori on nimeltään Tuffadesu ja kirkko on korkeudessa 766 metriä. Näkymät hiljaisella paikalla ovatkin hyviä kaikkiin suuntiin ja Tuffadesu lieneekin alueen korkein huippu, sellaiset sata metriä Susivuorten asuntoa korkeammalla. Läheiset sähkötuulimyllytkin täältä näkee komeasti ja vuorella jatkuvasti liikkuvia haukkoja on ylhäältä kelpo seurata.


Illalla Annikki laittaa ruokaa. On peli-ilta ja otteluita tulee valtava määrä, seurantaa tehdään radion, tv:n ja internetin avulla, pääasiassa italiaksi. Ruuanlaitton vieraassa paikassa on oma seikkailunsa, mutta toimintana se on myös oikeasti mukavaa, sillä pitää käyttää sitä kalustoa, mausteita ja tarvikkeita mitä on saatavilla.Ja ruokahan on hyvää, eipä Vilho muuta odottaisikaan.


Kissat pyörivät pihalla, niitä muonitetaan ja kuvataan, Vilho käy myös rapsuttamassa karvaisia vieraita vähän ja samalla lepertelee kissoille. Tähtiä alkaa tulla taivaalle.


Pellettikamiina suhisee nurkassa, viiniä juodaan ja näppäimistöt napsuttavat kun kaksikko puntaroi jälleen yhtä tavallista, tapahtumatonta lomapäivää kirjalliseen muotoon.