Samsungin musta matkapuhelin surahtaa kolmatta kertaa ennen kuin yksinäinen mies painaa puhelintaan. El Dingo ei koskaan vastaa luuriin mitään muuta kuin “Da” — niin tälläkin kertaa.
Mies kuuntelee ilmeettömästi eikä irrota hetkeksikään katsettaan kohteesta. Ohjeet ovat edelleen selvät, mikään ei ole muuttunut ja tehtävä on täysin ennallaan. El Dingo sulkee puhelimen yhdellä kädellä siihen katsomatta ja sujauttaa laitteen taskuunsa. Yhtä ilmeettömästi hän juo bourbonlasinsa tyhjäksi. Jack Daniels polttaa hetken kurkussa ja viinan lämmin tuntu leviää alemmaksi.
El Dingo ei irivistele eikä pyöri.
Koko C-terminaali suhisee hänen ympärillään mutta hän seuraa kohdettaan keskittyneenä. Vain lyhyt vilkaisu kelloon varmistaa sen mitä mies oli laskenut mielessään: Kone Tegelistä Olbiaan lähtee 23 minuutin päästä. Silloin kohde on pari tuntia varmassa tallessa – samassa koneessa kuin El Dingo.
Sardiniassa tehtävään on hyvin aikaa ja riittävästi tilaa. El Dingo ei koskaan epäonnistu, eikä koskaan petä toimeksiantajiaan.
Mies kiskoo mustat nahkahansikkaat käteensä ja astelee kohti porttia. Hän kohottaa puhelimen korvalleen, sillä se on varmin tapa välttää typeryksiä häiritsemästä hänen työtään. El Dingo antaa henkilökunnan lukea lippunsa, siirtyy kosteaan ulkoilmaan ja kulkee kohti lentokonetta. Ulkona on kaksi kenttämiestä, mutta ei muuta häiritsevää.
Saksalainen kenttämies ei kuitenkaan nuku, vaan pysäyttää El Dingon ystävällisesti. El Dingon muodikas puhelin on sellaista Samsung-mallia, jonka akut räjähtelevät alvariinsa, eikä niitä tähän lentokoneeseen viedä. Huolimatta nahkahansikkaista, coolista ilmeestä ja aurinkolaseista, El Dingon on valittava: joko hän tai akku. Ja niinhän se on, että akku jää Berliiniin, mutta El Dingo kömpii koneeseen, tosin häntä koipien välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti