Vilho nousee ajoissa kolmanteen matkapäivään ja tiskailee keittiössä. Aamiaisen jälkeen reppu on pakattu ja mielessä on retki verrattain läheisille esihistoriallisille kiville. Näitä kivikohteita Sardniassa riittää, nuraghi-nimisiä kehämuodostelmia on sellaiset seitsemäntuhatta kappaletta.
Sää on kuitenkin sateinen, eikä lähtöön toisaalta ole kiire. Susivuorten adoptoima kissa, Raituri, saapuu pian terassille ja tuntuu viettävän siellä koko sadepäivän – syöden välillä raksuja ja välillä purkkiruokaa. Vilhonkin syliin katti tunkee kovin innokkaana.
Puutarhassa tähystetään lintuja. Ensimmäisenä Vilho näkee hiirihaukan sähkötolpassa. Myöhemmin lagoille tulee kymmeniä kottaraisia ja puiden luona liikkuu muutama äänekäs närhikin. Lähipuuhun lentää joku taskupariskunta, mutta tarkempi tunnistus jää tekemättä.
Susivuoreten autoseikkailu vuorilla ei mene kovin putkeen. Villanova Strisailin suunnalla olisi muinainen kivimuodostelma Tomba dei giganti, mutta kylästä ei löydy sen kummemmin opasteita ja paikka jää löytämättä – toki retki on heikosti valmisteltu.
Vuorilla näkyy kuitenkin runsaasti haukkoja ja muita lintuja ja ennen kaikkea lehmiä, kilipukkeja, lampaita, possuja, aaseja ja hevosia. Maisemat vuorilla ovat kesyttömiä, maaperä on usein värikäs, punertava ja seutu samanaikaisesti vehreää ja kivikkoista. Vuorillakin sataa kuuromaisesti usein, mutta sää on sielläkin lämmin.
Pientenkin etäisyyksien ajaminen tällä saarella saattaa olla pitkä keikka, sillä tiet ovat hyvin vaihtelevia kunnoltaan ja monin paikoin maastoauto olisi enemmän kuin sopiva.
Susivuoret palaavat sadan kilometrin seikkailultaan hieman lyötyinä ja sään ollessa edelleen leppeän sateinen. Pienet selvitykset kotona kertovat sen, että kolmen kilometrin päästä kotoa löytyy vastaavanlainen kivimuodostelma. Kaksikko päättää käydä vielä siellä, ettei päivä mene ihan kruisailun piikkiin.
Korkealta rinteeltä löytyykin tämä arkeologinen nähtävyys, mutta ainokainen opaskylttikin on toiseen suuntaan tieuralla. Tomba dei giganti Ósono on aika korvessa oleva hautamuodostelma, jonka edessä on kiviä kaaressa. Vilho kömpii hautaan, joka muistuttaa sekin malliltaan käännettyä venettä. Ulkona satelee epätasaisesti. Hauta lienee ajalta 1600 eKr. ja sen edessä oleva kivikaari 900 eKr.
Sitten voidaankin palata takaisin kotiin sateensuojaan. Kissa odottelee terassilla, Susivuoret laittavat pastaa. Päivä on ollut yllättävän hämärä ja kenties edelleen mennään levon merkeissä, vuoristoseikkailusta huolimatta.Vilho käy ilmiömäisesti jälleen iltapäiväunillakin.
Yöllä syödään Annikin laittamaa viiriäistä – ateria onkin hyvin maukas. Päivälliseen liittyy sen verran dramatiikkaa, että hellan kaasu loppuu juuri valmistuksen loppumetreillä. Asiasta ilmoitetaan emännälle ja täydennystä luvataan aamuun.
Yöllä pihalla on sisätilaa lämpimämpää. Erikoinen, hyvin trooppinen lämpövyöhyke hallitsee ulkomaailmaa voimakkaan kosteana. Terassilla on mukava istua lasillisen ja kissan kanssa, vaikka sää onkin täysin kostean sumuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti