Vilho tekee rengasmatkan, jossa vuorelle noustaan pitkän kaavan mukaan läntisempää reittiä ja alas pitäisi tulla idempää, pohjoiseen laskevaa jokivartta myöten.
Bleispitzelle vie kahdessa kilometrissä hämmentävä, paikoin jyrkkä laidunharjanne.
Vilho tahkoaa tuttuun tapaan melko osan päivästä ylöspäin, hikoillen ja ympärilleen katsellen. Vuori on kuitenkin melko erikoinen siinä mielessä, että metsätien jälkeen noustaan vihreälle laidumaalle, joka on kuin kostea nurmikenttä, sillä suuret sateet tuntuvat maaperässä vielä. Kulkijalle se tarkoittaa liukkautta ja onhan täällä eri eläinlajien lantaakin runsaasti.
Nousu nurmella on pian jyrkkää ja Vilho ottaa pian sauvat käyttöönsä, muuten mutapohjaisessa nurmessa voi tossu livetä ja sitten mennään persmäkeä tovin, ennen kuin vauhti tyssää johonkin ruohomättääseen tai alempiin puihin.
Little boy lost,
He takes himself so seriously.
He brags of his misery,
He likes to live dangerously.
Vilho pitää taukoa kuvassakin näkyvällä ylängöllä, jossa yksinkertainen kulkija voi kokea itsensä kyllä hämmästyttävän onnelliseksi.
Korkeutta on 1900 metriä ja ympärille levittäytyy golfkenttämitoissa oleva laidunmaa, johon liittyy kuitenkin korkeuseroja. Nyt tuulee, mutta Vilho istuu auringossa kuivuneelle nurmelle ja toteaa, ettei mailla halmeilla ole ketään muita, eikä oikein mitään muutakaan kuin luonnonvoimia, maastonmuotoja ja ruohoa.
Little boy lost,
He takes himself so seriously.
He brags of his misery,
He likes to live dangerously.
Bleispitzen huippu naapuriharjanteelta
Vilho pitää taukoa kuvassakin näkyvällä ylängöllä, jossa yksinkertainen kulkija voi kokea itsensä kyllä hämmästyttävän onnelliseksi.
Korkeutta on 1900 metriä ja ympärille levittäytyy golfkenttämitoissa oleva laidunmaa, johon liittyy kuitenkin korkeuseroja. Nyt tuulee, mutta Vilho istuu auringossa kuivuneelle nurmelle ja toteaa, ettei mailla halmeilla ole ketään muita, eikä oikein mitään muutakaan kuin luonnonvoimia, maastonmuotoja ja ruohoa.
Päivän ensimmäinen evästauko on juhlaa, mutta tuulen takia Vilho pukee repusta lisää vaatetta ja kiskaisee piponkin päähänsä. Jotenkin suomalaista Vilhossa on sekin ajatus, että näkyvää huippua ei saavuteta, se kun näyttää olevan kaukana harjanteiden päässä. Aikaakin on vähän.
Hämmentävän vähän.
Hämmentävän vähän.
Vilho pääsee kuitenkin perille ja sinne päättyvät myös Vilhon vauhdittomat vaellukset.
Kerrankin näissä touhuissa lopetetaan "on a high note", korkealla.
Kerrankin näissä touhuissa lopetetaan "on a high note", korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti