12.1 Marienberg, Biberwier – Susivuorten ruokailureissu lounaskorkeuteen

Pienen arpomisen ja seikkailemisen (pari köysirataa oli suljettu tänään) jälkeen Susivuoret palaavat miltei kotinurkille naapurikylä-Biberwieriin ja Annikki toimitetaan Minillä Marienbergin köysiradalle. Näin ollen Vilhon osalle jääkin sitten reippaileminen laskettelurinnettä ja puskia pitkin ylös.

Annikki on ylhäällä ns. yhdessä hujauksessa, mutta Vilho jauhaa polkua kiltisti tonnista reiluun tonnikuutensataan. Keikka ei ole paha ja päivä on oikein hieno.

Täällä on muuten paljon palveluita tarjolla, löytyy pulkkarata, jota pitkin laskeminen sujuu kesälläkin, lapsiperheiden suosiossa, mutta ei mikään lelujuttu. Sitten on mäkiautoja, joilla pääsee laskemaan jostain 1700 metristä ja samaan tarkoitukseen tarjolla olevia, pienillä ja paksuilla renkailla varustettuja mäkipyöriä. Molemmat värkit vaikuttavat mahtavilta, etenkin ylämäkeen tahrustavasta Vilhosta. Ja tietenkin täällä vedetään fillareilla maastopolkua alamäkeen, saksalaisten suosimaa touhua, johon on siihenkin vuokrakalustoa tarjolla. Mukavaa hommaa sekin, etenkin kun voi ottaa köysiratakyydin ensin ylös.



Päivän varsinainen hienous Vilholle alkaa paikassa jossa Susivuoret kohtaavat ylhäällä,  Sunnalm-majatalolla. Eihän lasissa ole kuin jotain 1640 m,  mutta mitäpä siitä. Ruokapöytään vain. Tällä rinteellähän taitaa olla neljä ravintolaa, joten palveluita riittää siinäkin mielessä.

Aurinko helottaa tuulesta huolimatta kuumana, joten nyt voi syödä ulkona, kuten kaikki tekevät.

 

Klassinen snitukka-annos

Vilho mutustaa schnitzelin ja juo oluen, Annikki saa komean gulassikulhon ja reilun salaatin.

 

Gulassi perinteisesti leivän kanssa ja paikan "pieni" vihannessalaatti

Täydellä vatsalla Vilho laukkaa parhaansa mukaan alarinteeseen.

Reissu on kävelyn puolesta vaatimaton ja itse polkuosuudet ovat mitättömiä, on välillä alamäkipyörärataa, maantietä, välillä juurista polkua ja välillä nurmikenttää. Mutta mitäpä siitä, se on vain kävelyä, Vilhon perustyötä.

Ylhäällä näkymät ovat itse asiassa todella hienot, ja Vilho virkkookin Annikille, että onhan se tässäkin paikassa jokin idea. Marienbergin näkymät esimerkiksi lounaspaikasta ovat ruhtinaalliset ja vuoriston tapaan ne avautuvat yhtäkkiä ja pyytämättä; tässä tapauksessa vaatimattomasti 1600 metrissä. Ei se korkeus, vaan se kattaus.

Myöhemmin, Vilho on autollaan, huuhtelee kävelysauvojaan lähipurossa ja odottaa Annikkia alamaaston terassilta. Sitten mennään taas omaan kylään ja asunnolle.

Tänään ollaan ajoissa kotona, koska Vilhokaan ei ole tehnyt lakisääteistä, seitsentuntista puolimarathoniaan vuorilla. Nyt riittää aurinkoa olla myös kotiterassilla. Vilho juo janoonsa päivän toista olutta.


Tänään pitääkin mennä syömään, johan tässä hiukoo.

 

Sunnalm: Lounaspaikan maisemia, ruokailuterassi ja näkymät Marienbergiltä (n. 1640 m).