3.1 Biberwier ja Via Claudia Augusta

Niin se vaan on, että huippupäiviä sanan varsinaisessa merkityksessä ei tule ihan sarjassa Susivuoren elämässä ja tästä sunnuntaista tulee sangen lattea korkeuskäyrien suhteen.

Vilho on valvonut liikaa ja juonut sen verran, että miltei koko päivä kuluu asunnolla erilaisen joutilaisuuden muotoja tutkaillen.

Vasta ennen kahta Vilho lähtee kyläkävelylle tasamaalle. On kuuma ja koivissa tuntuu eilinen puolimarathon melkoisesti.

Jos kärjistetään sopivasti, niin alueen kolme kylää – Lermoos, Ehrwald ja Biberwier – ympäröivät matalalampaa nummea, jota purot leikkaavat ja niityt koristavat. Tämä tasamaa on se Zugspitze Arenan helpoin kulkupaikka, jossa liikkuminen sujuu kuin Hollannissa.

Täällä Vilho yrittää nyt bongata forelleja purosta ja lintuja puskista. Mutta mitään merkittävää ei tuntienkaan jälkeen tule vastaan, ainoastaan pokémoneja saadaan saaliiksi.

Koko reissun eläinhavainnot ovatkin toistaiseksi:

Orava
Rupikonna
Harakka
Varpunen
Nokivaris
Sinisorsa? (lennosta)
(Sini)tiainen
Talitiainen (?)
Hiirihaukkoja
Korppi
Haarapääsky
Mustarastas

Käpytikan Vilho ehti kuulla, nähdä mahdollisesti palokärjen, kivitaskun ja huipulla muutaman tunnistamattoman kirvisen. Bambeja, jäniksiä tai gemssejä ei ole tavattu ja liekö vaikutusta kuumalla säällä siihenkin.

Vilho painelee Biberwierin suuntaan, sillä se näistä kolmesta kylästä on ainoa, jossa Susivuoret eivät ole asuneet, eikä sitä ole muutenkaan liikaa nuohottu. Majavakylä on näistä kolmesta kenties se syrjäisin, lieneekö myös vähiten turismin turmelema.

 

Biberwieriläinen julkkari.

Valo kuin etelässä, kukat kuin ruotsalaisessa unelmassa.

 

Via Claudia Augusta. 

Vilho on täysin vakuuttunut siitä, että tämäkin turhanaikainen rokulipäivä on jollain tavalla merkityksellinen, tarkoituksellinen ja tärkeä. Merkitystä ei löytynyt kuumilta kävelypoluilta eikä tuhansista päivän tasamaa-askelista, mutta lopultakin, lopultakin sivistymätön honkapää alkoi raksuttaa Biberwierin paloaseman pihassa.



Via Claudia Augusta.

Baijerissa ja Tirolissa on tapana koristaa klassiset talot maalauksilla ja kerta toisensa jälkeen näissä sangen vahvasti 1700-1800 -lukulaisissa kuvastoissa näkyy roomalainen sotilas tai sadanpäämies erilaisten kansallispukukaunottarien joukossa. Miksi ihmeessä roomalainen sotilas?

Tähän asti Vilho on utuisasti yhdistänyt roomalaissotilaat uskonnolliseen kuvastoon jonkinlaisen kansallisromanttisena kuvastona paimenten, pyhimysten ja kotieläinten kanssa.

Kyllähän kylteissä toisinaan puhutaan Römerwegistä, mutta roomalaisjäänteiden korottaminen on inflaatioherkkää touhua imperiumin laajalla alueella. Nyt roomalaistie on kuitenkin ihan totta.

Via Claudia Augusta yhdisti Po-joen laakson (Padanian) eteläiseen Saksaan ja Tonavaan. Suomeksi tämä tarkoittaa Germanian liittämistä Roomaan sotilastiellä. Aiemmin tuttuja roomalaisia sotilasvaltateitä kaikille meille ovat ainakin Via Appia ja Via Aemilia.  Sen pohjia tässä nytkin tallotaan.

Biberwier: Kylä, jossa majava otetaan tosissaan,

Siistien halkopinojen, lohialtaan ja vauraiden talojen lomitse Vilho kulkee edelleen paahteisessa auringossa Biberin kirkolle. Vieressä on toki kiehtova Mpreis-minimarket, mutta onneksi on sunnuntai.

 

 Biberwierin kirkko on upeassa maisemassa

Roomalaistieltä Vilho kapuaa metsäpolulle ja takaisin Lermoosin suuntaan. Kävelyreissusta tulee yli kolmetuntinen "pikku lenkki", jota täydentää pyörähtäminen kotipaikan Lermoosin kirkonkylällä.

Viidenmaissa Vilho on taas kotona. Ulkona tihuttaa. Kun Susivuori on asunnolla, sataa jo kaatamalla. Sade jatkuu yöhön, välillä hieman tauoten, välillä ukkostaen ja toisinaan kiihtyen.