10.9.2019

8.1 Aamu Lermoosissa: Vilho lähtee taas Annikkia hakemaan

Vilho herää mielestään liian aikaisin –levottomuuteen ja tyhjyyteen. Hän on aivan vakuuttunut, että syy on kilometrin korkeudessa, eikä ahkerassa oluenjuonnissa.

Vilhon mieltä kuristaa melankolia.

Vilholla on mielessään paljonkin lääkkeitä kipuun, mutta mikään ei tunnut purevan melankoliaan, nostalgiaan.

Ruoka ei maita. Vilho syö jugurtin, juo vähän jotain. Katselee kelloaan.

Mutta koko ajan pirttiä laitetaan kuntoon. Jugurtin syöntikin on katkonaista.

Suomalainen katsoo yksityiskohtia, toisen ihmisen näkökulmaa. Suomalaisen mielestä hänen jättämäänsä majapaikkaan tulee seuraavaksi ihminen. Se on sadan vuoden itsenäisyyden varsinaisia tuloksia, nimittäin suomalaisella on ainakin mahdollisuus tajuta, että "hotelli", "majapaikka" tai "firma" ei tee mitään, vaan asiat tekee ihminen. 

Pikkukuolema.

Sillä nimellä Vilho kutsuu sateisena päivänä majapaikan vaihtoa ja kaiken pakkaamista, lähtemistä ja jättämistä.

Kaikki on valmista ja Vilho pakkaa autoaan tovin, on tietysti matkatavaroita, juomia, ruokakassia ja vesipakettia. Miten rasittavaakaan on kiertolaisen elämä!

Ei tippaakaan rasittavaa!

Vilhohan on ilmeisesti neljännesmustalainen, jolle rakkainta on on kiertäminen, mutta ennen kaikkea lähteminen. Sitten on euraava neljännes – hallitseva – maatalousmatroona äidin suvun puolelta. Loput geenit ovat paatuneita urbaaniperimän tuotteita, klassisten lyseoiden, takapihojen, kesämökkien ja kerrostalojen koulimia perintötekijöitä.

Kaikki on siis helppoa: Vilho on kiertämistä ja luontoa rakastava, sivistynyt kaupunkilais-porvarityöläinen asfalttiviidakosta.

Vilho katsoo sateen pyyhkimää uutta Miniään.
Nyt on varmaan lähdettävä, hevonen hirnuu ylärinteellä.

Hitaasti Vilho kääntää auton, kohta se lipuu kuin laiva Innsbrucker Strasselle.

Alkumatkan videoita katsottuaan Vilho pillastui, kun näki itsensä videokuvista autoa ajamassa, kamera kun näytti sekä tietä että Vilhoa. Koskaan Annikki ei ole kertonut, että Vilhon ajaminen on kaunista.

Niin; Pitkän suomalaisen matkan varjopuolia  – samanlaista kuin Vilhon sokeus Annikin rannattomalla hyvyydelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti