Annikki, I'll be coming for you, anyway.
Oberau, Aldi Süd.
Siellä se saattoi olla, väsyneen Vilhon mietteistä ei koskaan voi olla varma. Taustamusiikkina kaupassa pyörivät kestohitin takavuosilta. Jossain vaiheessa norjalaisten Take on Me (1985) valtasi eetterit. Jollain merkillisellä tavalla Vilho jäi kuuntelemaan laulun sinfonista monipuolisuutta ja tietysti sumuisen, yli kolmekymmentävuotisen nostalgian kohinaa.
Aikanaan, asunnolla ja kaikessa rauhassa lasi kädessään Vilho kaivoi norjalaisten musiikkia esille ja osui unplugged-keikkaan.
Tämän reissun kappaleesta ei ole mitään epäselvää akustisen kasarihitin jälkeen.
On täydellisen hämmentävää, miten biisi voi muuttua noin täydellisesti, vai onko tässä välissä muuttunut jotain muuta? Miten monta vuosikymmentä pitää mennä, että kappaleen sanat todella kuulee? Ymmärtämiseen on varmasti vielä aikaa.
Pohjoismaisessa yhteishengessä on hienoa, miten laulaja Morten on silmälaseissaan ja aavistuksen harmaantuneena edelleen sama charmikas itsensä. Porukan muut kaverit näyttävät norjalaisemmilta kuin koskaan. Okei, me ollaan snadisti kaikki vähän vanhempia.
Joillakin jyrkänteillä Vilhon mieleen on tullut fraasi:
Slowly learning that life is okey.
And say after me, it´s not better to be safe and sorry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti