Vilho ajaa partansa, siivoaa pirttiä ja lähtee kävelylle.
Tunnelma on alakuloinen siksikin, että vettä satelee oikeastaan koko päivän. Nyt juuri kuuroja ei juuri tule, joten Vilho tekee pienen lenkin ylös purolle.
Vilho kuuntelee pikkulintujen varoitusääniä. Sateisen, vihreätä. Puron varressa selviää sekin, että iltaista varoitusääntä tikittävä lintu on punarinta.
Vilhon onni on pienissä asioissa, sateesta tuoksuvassa tirolilaisessa metsässä, lukemattomissa kasveissa, kukissa ja marjoissa. Puron luona, koskikohdassa näkyy jotain liikettä lehvästöissä. Siellähän on pähkinähakki! Sen Vilho saa videollekin, mutta upeana ja lähes räikeän täplikkäänä se näkyy vain kiikarissa, hetken, etten katoamistaan vehreisiin, sateisiin lehviin.
Myöhemmin, käytyään asunnolla, Vilho pistäytyy hakemassa olutta kaupasta. Päiväunet, pihvinpaistoa ja tietenkin pakkailua. Loputonta tavaran keräilyä, lähtemisen ikävää ja karsintamaa-otteluita. Tietokone tuottaa italiaksi RAI:n selostusta((Armenia–Italia), näytöltä näkyy kuinka Suomikin voittaa Kreikan Ratinassa.
Pian yön pimeys laskeutuu. Vilho juo Kaiseria ja on tavattoman sadepäiväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti