6.9.2019

4.1 GP – ja kauppa käy. Lisäksi Ehrwaldissa ja kotikylässä lenkkiä

Aamusta alkaen sataa oikein suloisesti ja sade jatkuu iltaan asti.

Vilho käy kaupoilla GP:ssä.

Taaempana kylilllä on Hauptstrassen Lidl, joka on hieman parempi kuin aseman ruuhkainen uusi myymälä. Tässä on totinen toisto menossa. sillä vuosi sitten Vilho oli maskottijäniksineen samalla parkkipaikalla samanlaisessa sateessa kauppareissullaan Garmisch-Partenkirchenissä.

Vilho käy tässä kaupassa kaksi kertaa ja hakee kaiken mitä pitikin. Sade jatkuu.

Tietysti pitää poiketa  paluumatkalla Grainaun juomamarketissa (Fristo) ja viereissä Aldissa.

Autonperä on vakavasti täynnä.
Vilho palaa Itävaltaan.

Hänen ensimmäinen ajatuksensa on...käydä kaupassa.

Vilho pistäytyy Ehrwaldin Sparissa. Pitäähän sitä Mozart-kuulia olla, Mozart-likööriä (pikkupulloissa) ja sitruunoita drinkkeihin.

Illalla ei sada pahasti. Vilho käy kävelyllä kotikylässä ja saalistaa muutaman pokémonin.



B-24 Liberatorin propelli. Lermoos. 


 Etelä-Italiasta lähteneet pommikonelaivueet kohtasivat tässä ilmatilassa elokuussa 1944 kovaa vastarintaa. Luftwaffe pudotti amerikkalaiskoneita useammankin. 

Kirkolta 300 metriä pohjoiseen putosi yksi B-24 Liberator ja sankarihautausmaalla on muistomerkkinä koneen yksi propelli. Lavassa on selvä luodista jäänyt merkki. Kaikkiaan itse potkuri painaa varmaan sata tai satoja kiloja. Massiivinen kappale.



Lermoos Danielin suuntaan

 Vilho pakenee sotamuistomerkiltä tihenevää sadetta. Kävelyt itävaltalaiskylässä ovat suomalaiselle joskus hiukan rasittaviakin, koska kaikkien vastaantulleiden kohdalla pitää olla valmis tervehtimään. Ihan umpimielisenä ei auta hoidetuilla raitilla kauniiden talojen välissä siis kulkea.

Nämä paikat ovat hämmentäviä, sillä intiimi, tuttavallinen kylämäisyys yhdistyy saumattomasti loputtomaan turistivirtaan, jota ehtymätön maantie takoo etelästä ja pohjoisesta. Kuhina voi muuttua hiljaisuudeksi tuossa tuokiossa. Matkailijoita ja paikallisia on suurien talojen uumenissa paljon, mutta jonnekin kaikki aina miltei katoavat, vain pihat täyttyvät autoista. Mutta iltaisin nämä ovat keskimäärin hyvin hiljaisia paikkoja, eikä yökerhoja taida olla missään.





Tänään sadevesikanavissa riittää virtaa ja Vilho totee, että vesi kulkee todella kovaa kohti tasankoa.

Kahden päivän jälkeen jopa Vilhonkin iho punersi paikoin. Kolmen päivän jälkeen hän katseli joen mutkaa. Kaiken sen auringon, aavikon, jälkeen tuntui hyvältä olla pois sateesta. Kotiparkkipaikalla odotti edelleen nimetön hevonen, Mini.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti