Helteisessä säässä Vilho lähtee kapuamaan kohti Grubigsteinin huippua.
Melko kokeneena maratoonarina Vilho tietää, että päivästä tulee pitkä ja hikinen, eikä oikopolkuja ole. Edessä on lisäksi tuttu vuori, sillä täällä Vilho ja Annikki kävivät vuosi sitten viimeisenä maastopäivänä. Kapuaminen jäi tuolloin hieman kesken ja jossain takaraivossa sekin edelleen hiertää. Jääkö tämäkin kerta kesken?
Päivä on lauantai, joten väkeä on liikkeellä runsaasti ja tietenkin Vilho on jälkijunassa. Vastaan tulee pian pariskuntia lapsien, koirien tai molempien kanssa. Väki on kesähepenissään, kevyissä puuvillashortseissa ja lenkkareissa, ilman suurempia kantamuksia, mitä nyt jollain on järjestelmäkamera. Vilho puskee tasaisen hitaasti vastamäkeen kuin dieselveturi rinkkansa ja pitkäpunttisten juoksuhousujensa kanssa. Hän sanoo itselleen, että nämä kunnon ihmiset ovat varmasti menneet ylös köysiradalla ja palaavat nyt innokkaaasti alamäkea laukaten.
Hiirihaukka naukuu korkeudessa ja Vilho kääntää katseensa hetkeksi kirkkauteen, mutta petolintu on hyvin korkealla.
Vilhon päivä on tasaista nousun takomista. Tunti toisensa jälkeen tämä puuha on vain kävelemistä, mutta koko ajan – jos vain reitti sen sallii – ylöspäin. Haltihetkessä (1323 m) Vilhon pitäisi pitää juomatauko, mutta kohdalle sattuu köysirata-asema, joka on täynnä kuhinaa. Tauko siirretään suvereenisti 1500 metriin .
Ylämäkikävelyn yksi klassinen perussääntö on se, että vuorireissulla ei pääse oikeastaan koskaan ihailemaan sitä vuorta, mitä kavutaan.
Pääosassa ovat vastapäiset vuoret ja koko ajan näkymä noille huipuille muuttuu ja usein vielä paranee päivän edetessä. Grubigstein ei ole Vilhon kokemusten perusteella mikään vuorimaailman mallikaunotar, vaan joka suunnasta tasaisesti nouseva, laaja kukkula, jota puuttuu melkein kokonaan se dramaattinen hammasmaisuus tai tiukka kolmiokärki. Vastapäinen Zugspitze sen sijaan on tietysti paljon korkeampi, mutta vuorena se on kuin hammaskruunu, jyrkkänä kohoava kivimassiivi metsäisellä tyvellä. Ja Zugista, viereistä Sonnenspitzeä sekä sivummalla olevaa Danielia tänään pääsee tosissaan näkemään.
Mutta työn ja tassujen alla on koko pitkän päivä Grubigstein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti