Ensimmäisen luokan lento meni jokseenkin mainiosti ja tästäkin eteenpäin oli helppo pysyä Vilhon kintereillä.
Arvasin, että se sen autovuokraamokeikka veisi aikaa, joten kävin mutustamassa ison bretzelin ja maitokahvin (6,74 €) kentän alatason sivubaarissa. Menin sieltä suoraan autotalliin ja siellähän se Susivuori pyöri kuin sielu nirvanassa.
Sillä on kova huoli autosta, naarmuista ja ajamisesta. Kyllä maailmaan murehtimista mahtuu, minkäs teet. Onneksi viimeinkin päästään eteenpäin.
Ammattini takia mä haluan olla koko ajan tosissaan läsnä ja jos kaverilta patteri hyytyy, niin sitten autetaan ja tuetaan. Väsymys, liikenne, vieras maa – nämä ovat niitä hetkiä, niitä tilanteita.
Takapenkiltä katselin sitä touhua sen verran, että Vilho sai autossa peilit kohdalleen ja trippimittarin nollattua omatoimisesti. Otin keskikonsolista hetkeksi sen magneettikortin, kun tiedän miten kireitä täällä ollaan roskaamisesta. Vilho voisi ehkä enemmän miettiä, minne se tavaroitaan huitoo. Jokainen menestyjä tietää, että yksityiskohdat ratkaisevat lopputuloksen.
Kuten sanottua, Vilho sai ajotietokoneen reilaan ja navigaattorinkin tuulilasiin. Mielestäni siitä alkoivat palaset loksahdella paikoilleen. Hyvä tästä tulee!
Matkalla nautitut ruuat ja juomat painoivat kyllä sen verran, että olin jo unessa ennen kuin päästiin parkkihallista pihalle. Vilho jutteli jotain videokameralle, mutta ei se oikeasti häirinnyt mitenkään.
Mä oon ylpee siitä, miten meillä on Vilhon kanssa vastavuoroinen luottamus. Mä luotan siihen, että Vilho hanskaa tämän homman ja se on melkoinen statement ja siunaus mun suunnastani. Mutta kuten aiemmin sanoin, tätä on mun duuni.
Heräsin vasta, kun autoa purettiin Itävallassa. Jätkä oli hoitanut keikan ihan niin kuin pitikin, good boy!
Kävin tsekkaamassa sen Vilhon vinttikomeron ja sehän oli cool ja kosher. Suksin siitä (siellä oli tosiaan suksia koristeena portaikossa!) viereiseen hotelliin ja otin ihan varmuuden vuoksi itselleni huoneen Zugspitze-näkymällä (189 €/vrk). Sitten oli pakko mennä päivälliselle: Työkeikka, mutta syötävä se on silti.
Vilho meni taatusti heti nukkumaan.
Hyvä niin. Se väsyttää itseään turhaan jatkuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti