15. Hermes poikineen kuittaa keikan hoidetuksi – Vilho Suomeen

Tässä kävi nyt porukat sillä tavalla, että mun rakas poikani Autolykus tuli lautalla jostain mannermaalta just tossa keskiviikkona. Mulle se oli riemukas paikka, sillä kundi on kyllä faijansa suuri ilo. Lisäksi pitää mainita kyllä se, että pistin kundin niiden turistien perään.

En täs nyt tarkemmin avaa ton meidän perheen taustoja, se on enemmänkin sellainen muinainen uusioperhe, porukkaa menee ja tulee kuin Synca-marketin ovista, mutta tollanen on ollut perussettiä meidän jumalien keskuudessa. Kaikista seikkailuista, irtosuhteista, sukulaisuuksista ja aviottomista lapsista kun tekis selvityksen, niin siitä tulis kyllä aika monta eeposta.
 
Ton mun pikkujätkän nimi kun merkitsee "itse sutta", niin sehän vähän kiinnostu näistä Susivuorista.

Aika pian puhallettiin kundille kunnon moottoripyörä alle ja iskin sille pussillisen euroja evääksi. Mulla oli hyvin hilloa nyt, olin just voittanut raveissa ja osakekaupoissa Kundi sano käyvänsä minimarketilla röökiä hakemassa, mutta kohtahan se tuli lammas tarakalla takasin. Se on ollut kapalosta asti karjavaras, mutta mikä mä oon sitä moittimaan.

Grillattiin sit se eläin siitä ja hoidettiin uhrit, mutta nää onkin teille jo tuttua kuviota.

Kundi sitten seuraavat päivät ajeli niiden suomalaisten perässä sillä uudella pyörällään ja katsoi ettei mitään käy. Se ei oo kovin vaikeaa sinänsä, kun mulla on erikoisalana tuo matkustavaisten suojelu ja vapaan liikkumisen hoitaminen, joten siitä ne ovet aika äkkiä alkaa aueta pojankin valtuuksilla. Nehän pässit ajeli kerran jo yhdelle louhoksellekin, koska portit lankesivat itsestään auki. Olivat kuulemma kiertäneet parilla rauniopaikallakin minne ei kansa normaalisti pääse, ne kun on aidattuja

***

Tosiaan kun kaikki meni näinkin sujuvasti, niin sitten päätettiin ottaa vähän iloa irti. Lauantaina me oltiin hyvissä ajoin kundin kanssa liikkeellä ja ammuskeltiin Hordakissa pitkiin päivää haulikolla kaikkea mikä liikkuu. Tollan reilu metsästysmeininki lähentää kummasti isää ja poikaa, vaikka kaikki muu paineleekin sitten pakoon.

Illan tullen oltin kirkolla asemissa ja puoliltaöin paukutettiin varmaan sata rakettia. Nää ortodoksit on sillai kivaa porukkaa, että ne osaa grillata ja chillata, eikä suurikaan juhla mee ilman kunnon rytinää. Ihan uskomattoman mukavaa ja ystävällistä porukkaa ja todella vieraanvaraista, vaikka itse sanonkin tälläi kreikkalaisena jumalana.

Ne oli kunnon bileet ja rakettien valoa vasten näin, että Susivuoretkin hurras siellä terassillaan. Varmaan viinipäissään ja papukastikkeet suupielessä. Mä en ymmärrä sitä niiden innostusta giganttipapuihin ja vihanneksiin, aivan kun ne olis parasta mitä maailmassa on. Noi on varmaan just sellaista porukkaa, joka hössöttää jostain tomaateista pitkät päivät.

Mut mun on kyllä pakko sanoa, että tää Susivuorten keikka oli lopulta aika hyvä juttu. Mä sain työvireenikin päälle ja pystyin estämään muutaman kansainvälisen kauppasopimuksen hajoamisen ja muutenkin saamaan kurssit nousuun. Samalla tässä on toki alkamassa pari isoo sotaa, mutta mä en oon mikään rauhan ja lässytyksen jumala, en ees tiedä kuka on, eikä toi kansainvälinen politiikka ole mun alaani muutenkaan.

Tärkeintä kuitenkin oli se, että toi mun kundi, Autolykus, tuli taas faijansa luo ja se on viihtynyt ihan sutena. Se on kuulemma oppinutkin kaikenlaista niitä Susivuoria seuratessa ja niillä on kuulemma joku blogi netissä. No, hemmo on aina ollut tollanen lukutoukka ja musta on kiva että se tekee muutakin kuin varkauskeikkoja – on tosi huolestuttavaa jos jumalolento jämähtää ihan patsaaksi paikalleen.

Näin ollen mun oli lopulta aika helppoa hoitaa Susivuoret lähtöportilleen ja ohi kaikista ohdakkeista. Sitten mä pystyin soittaan Zeukselle, että homma hanskassa.

Äijä vastaskin ja alko taas se jumalaisen karjunnan siihen luuriin. Sen pitäs käydä kyllä Asklepioksen juttusilla tai jotain. Mutta se oli ihan mielessään, että ne suomalaisjumalan suosikit olivat päässeet lentokoneeseen asti.

Sitten tää meidän ylipäällikkö mietti seuraavaksi, että pitäisiköhän ostaa sukset, kun se hiihtäminen näyttää kivalta... Mä sanoin vaan, että aivan Hadeksen hyvä idea, mutta mun tosiaan on pakko nyt mennä. Ostas tosiaan vaikka mäkihyppysukset ja hankkiutuis olympiajoukkueeseen. Se kun menee sinne Lappiin suksimaan ja ne vehkeet alkaa tökkiä, niin sitten onkin erityisen hienoa, kun sillä hitsaa kiinni ja alkaa napapiirillä salamat lennellä. Siinä pamahtaa lappalaisilla käristykset housuihin.

***

Lähdettiin siitä sit kundin kanssa mun vuoristomajalle grillaamaan ja viettämään laatuaikaa. Autolykus sanoi, että se voisi seurata noita Susivuoria joskus jatkossakin. Mä sanoin, että jos se häritse karjavarkauksia ja muuta mihin ollaan sua äitis kanssa opetettu, niin siitä vaan – sellanen mä oon, lopulta aika joustava nykyaikainen faija. Välillä kun ollaan väsytty täällä vuoristossa, ollaan käyty vähän kylässä syömässä ja oon mä muutaman totokuponkin laittanut. Väki on täällä ystävällistä ja meno mukavaa. Näiden saarelaisten luona saa jumalakin ihan inhimillistä kohtelua.