Yövuoro sairaalassa on päättynyt hieman aiemmin. Kolossaalisen keskussaairaalan tuoksu tuntuu vielä naisen sieraimissa: pesuaineiden, desinfioinnin ja ihmisten haju jää väistämättä seuralaiseksi hoitolaitoskäynneistä. Angela on kiertänyt monta pian kuolevaa ja toivotonta tapausta, koskettanut kerran kädellään tai katsonut katsellaan - katsellaan joka vain hänellä on.
Kaikki tuo on nyt takana. Angela on henkilö, joka elää kokonaan nykyhetkessä. Bussi on pian kentällä ja hän nousee pysäkiltä oitis kakkosterminaalin toiseen kerrokseen, kulkee jonojen ohi ja läpi turvatarkastuksesta. Turvaportin takana vartijapoika on sanomassa hänelle jotain, mutta vaikenee kun Angela luo häneen hymyilevän katseensa. Poika kiinnittää pian huomionsa seuraavaan matkustajaan kuin unohtaen tapahtuneen. Koko aikana nainen ei edes hiljennä kiireetöntä, määrätietoista kävelyään vetolaukkunsa kanssa.
Kansainvälisellä alueella sama marssi jatkuu aina loungeen asti, ohi kirjautumistiskin, virkailijan ja buffet-pöytien. Vasta syvemmällä salissa Angela pysähtyy. Vanha mies istuu tuskaisena mutta hiljaa ravintolatilan sohvalla. Angela laskee kätensä miehen olkapäälle ja taputtaa rauhoittavasti. “Ole täysin huoleti”, hän sanoo hiljaa miestä puhutellen. Mies katsoo Angelaa ensin helpottuneena, sitten hämmentyen, aivan kuin tunnistaen vanhan tuttavan yllättävässä tai oudossa paikassa. Mies kuitenkin rentoutuu ja hieman lysähtää paikalleen. Hän näyttää nukkuvan ja vasta paljon myöhemmin henkilökunta kiinnittää huomionsa siihen, että mies on nukkunut liian pitkään, niin pitkään ettei voi enää mitenkään ehtiä lennolleen.
Angela on kuitenkin jo toisaalla. Hän juo valkoisesta suuresta kupista cappuccinon ja syö tuoreen voisarven sekä muutaman viinirypäleen vaalealta Marimekko-servietiltä. Hän nousee ja koskee vasemmalla kädellään kultaista kaulariipustaan.
***
Nainen, joka kantaa sellaista kauneutta kuin Angela, näyttää hyvin luontevalta lentoemännän uniformussa. Angelaa miellyttää asettuminen lentoemon hoivaavaan ja suojelevaan rooliin. Tällä Saksan lennolla kukaan ei ole hermostunut tai kireä, siitä pitää huolen Angelan läsnäolon luoma ilmapiiri. Hän pitää virvokkeiden tarjoilemisesta; siinä on yksinkertaista, sakramentaalista kauneutta. Harva koneessa ymmärtää olevansa ehtoollistarjoilussa, mutta tuntee silti sisimmässään rauhan ja virkistävän kosketuksen.
Lentämistä pelkäävä mies kasirivillä nukkuu miltei koko matkan eikä tunne pelkoa sen jälkeen kun Angela peittelee hänet lentoyhtiön huovalla. Lennon jälkeen mies pyytää lupaa pitää huovan itsellään, eikä kukaan tiimistä henno kieltää sitä selvästi liikuttuneelta mutta täysjärkiseltä, isolta mieheltä.
***
Munchenissä Angela kulkee vasemmalle saapumisaulasta, terminaalin hallista yhä vasemmalle ja liukuportaita alas aina pitkään käytävään, jota reunustavat tyhjät seinät ja toisinaan pikaruokapaikat Imbiss-kyltteineen, vehnäleipineen ja makkarantuoksuineen. Käytävän päästä löytyvien muotiliikkeiden suoralla hän vaihtaa asunsa uusiin siviilivaatteisiin sovituskopissa ja kulkee maksamatta ulos liikkeestä toinen toisensa jälkeen, kunnes hänellä on uusi vaatekerta varusteineen. Vain vetolaukku ja kengät ovat samat kuin lennolla, mutta lento on nyt menneisyyttä.
Autotallissa kuudennessa kerroksessa, rivistöllä 61, paikalla 585, odottaa urheilullinen vuokra-auto avaimet kojelaudalla ja kaikki valmiina. Angela järjestää kuitenkin ennen lähtöään myös suojattinsa autoasiat uuteen uskoon. Vuokrafirman afgaanitaustainen hallimies jättää imurinsa, lasinpesunestetonkkansa ja askareensa ja seuraa Angelan katseen ohjeita. Sanaakaan ei sanota. Sade rummuttaa autohallin kattoon, kun Angela jo pian lähtee suunnaten autonsa kohti Dachaun kylää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti