Meno Kreetalaisissa kaupoissa on rauhallista. Myyjät ja kansalaiset ovat maltillisia, eivätkä mitään vauhkoilijoita. Asiat ylipäätään täällä hoituvat helposti ja ilman suurempia tunnekuohuja. Liikenteessä on oma rytminsä, mutta eihän tämä ajelu täällä Vilhon mielestä ole yhtään hullumpaa, mitään näyttäviä liikkeitä tiellä ei tehdä, ei soiteta torvia tai näytellä käsimerkkejä. Helpompaa on kuin Italiassa tai Ranskassa Susivuoren mielestä. Tietkin ovat yllättävän hyviä – pääväylät erinomaisessa kunnossa ja kaistat suuria.
***
Vilho soittelee nyt joka päivä Äidilleen, sillä vanhusten tilanne on tietysti koko ajan päällimmäisenä mielessä. Kaikki on kuitenkin asettunut uomiinsa ja Äitikin pääse pian koipensa kanssa sairaalasta. Isälläkään ei ole huolenpäivää, sillä hoitokoti on ensiluokkainen. Ukko on sopeutuvaista sorttia, sen Vilho on jo varhain oppinut Isänsä kanssa yhdessä reissaten Lapissa ja kaikenlaisissa eräkämpissä.
Päivä on kaunis, mutta tuulinen. Iltapäivällä Vilho on talon eteläpuolella lasinsa ja kirjan kanssa. Annikki on valloittanut vuoteen. Aktiivinen päivä sisältää myös parin tunnin päiväunet. Päivällinen on kevyt, mutta lounaaksi Annikki paistoi paikallista erinomaista tuoremakkaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti