Omat ässäarpansa saa raaputella tarkistuspintaa myöten myös mainittujen Susivuoren seuraamisessa. Huolettomien raunioretkiensä ja terassivinkutteluidensa jälkeen pariskunta on kadonnut jäljettömiin Patsidesin kämpästä autoineen ja kierrätysroskineen. Ja kautta koiran! Enhän minä tiennyt lainkaan mistä tässä oli kysymys, eihän suomalaisten lento lähtenyt vielä aikoihin.
Maistelin pakasterasiasta ambrosiaa aamupalaksi ja vokottelin pulskia turistiäitejä Knossoksen turistikojuille suveniirejä ostamaan, kun systeriltä tulee twiittiä, että ne sun paimenettavat ovat haihtuneet. Toi meidän Iris on etupäässä sellainen sateisen poutapäivän tyttö, se kun sohlaa aina niiden sateenkaariensa kanssa, mutta kaikesta hippimeiningistä ja muusta suvakkitouhusta huolimatta se on aika kyvykäs selvänäköisyyteen.
Okei, mun oli jätettävä yks, aika kiva vaalea brittiäiti nyt ilman keramiikkatarjousta ja kaupanpäällisiä miniatyyriouzopulloja, koska pakko oli mennä katsomaan, onko kämppä tyhjillään. Blondi ja isorintainen Dorothy jäi kuin betonipossu umpikujalle ja mä lähdin repimään avolavani suuntaan. Kahdenkin Shellin ohi menin keskellä tietä mutkaista mäkeä ylös ja pääsin sinne jeesuksen sivukujalle vain toteamaan, että kämppä oli tosiaan tyhjä: langalla suratteli viherpeippo ja neljä kissaa toljotti unisena ajorampilla. Susivuoret olivat ottaneet haniat koko mestasta, se oli selvä.
Peruutin Hiluxillani yhden oliivipuun nurin siinä ketutuksessa ja sitten olin taas yhtä lommoa viisaampi ja lähdin straadalle hiekka lentäen. Ei muuta kuin puhelin kouraan ja läpi jumal-luetteloa luurista.
Tuumin: Tästä ei tule mitään näin. Jos mä rimpauttelen joka jumalan jumalalle, niin Zeke tietää tän kohta ja sitten alkaa salaman rapinat. Ei hyvä.
Mun oli siis pakko soittaa Artemis-tädille.
Artemis-tätihän on aika boheemi, mutta kuitenkin kun sillä on se totaalinen metsästysvietti, niin onhan se hiukan kun olisi puuman ja olympiavoittajan risteytys tätinä. Onneksi Diana (joo, täti on käyttänyt 1980-luvusta alkaen taas latinalaista nimeään) ymmärtää veljenpoikaansa ja me tullaan hyvin juttuun.
Oi, Artemis©! Salli meille saalis, suo meille osuma! Puusi on sypressi, kauris eläimesi. Varma on uhrisi!
Kuulumisten jälkeen päästiin pian asiaan. Täti oli hyvällä tuulella, sillä kun oli 24-vuotias poikaystävä nyt kierroksessa, sillä oli kuulemma samanlaiset silmät kuin minulla: Mukava kuulla. Täti kihersi innosta ja onnesta, oli nuolet lentäneet taas napakymppiin. On se ihme, minkälaisen pikku sykäyksen tuollainen 8024 vuoden ikäero voi tehdä parisuhteelle.
Mutta eipä mitään, kerroin sitten tätikullalleni ongelmista hänen rakkaan veljensä kanssa ja parista kadonneesta suomalaisesta. Diana-täti käski olla huolehtimatta. Nimittäin hän kun sattuu olemaan hyvissä välilöissä villieläinten ja kaiken kaikkiaan muun riistan kanssa, niin pannaan ns. luomakunta selvittämään missä tässä mennään ja onko suomalaisia näkynyt. Homma käy helposti kuin nettikahvilassa, vakuutti täti. Minun mielestäni oli pelottavaa, että se tiesi nettikahvilat, mitä lie siellä puuhaillut.
Nostin nopeutta ja ajoin taas vasemmalle kaistalle, jatkoin kohti Rethymnonia ihan silkasta ilosta kaahaten. Pari hopeanväristä GoldCar-vuokraamon turistikopperoa veti metsään tai alas jyrkänteeltä väistellessään, mutta mun päivääni ei enää mikään pilaisi.
Ajelin ekalle bensa-asemalle, painuin kuppilaan ja keppini heilautuksella katkaisin paikasta sähköt heti kun sain juomani pöytään.
Sais nyt jumala rauhassa edes täyttää totolappunsa, saatana.
No eikös juuri silloin Eko-bensa-aseman pihaan pyyhkäise turistibussi. Ensimmäisenä ja äänekkäimpänä sieltä nousee eräs isoryntäinen Leedsin Dorothy piukeissa pyöräilyshortseissaan, vaalea tukka tuulessa nousten.
Nielaisen. Huokaisen syvään ja rytistän totokupongin. Yksin jumala tietää sopivan vastauksen kaikkiin kysymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti