10. Haniaan majoittuminen eli Vilho kaahaa lentokentän kupeeseen

Dolce Gusto -kahvilaite saa Vilhon jakamattoman huomion ja hyvä näin, sillä vempaimessa on kuitenkin useampi liikkuva osa. Nespressomasiina on Krupsin tuotantoa ja yllättävän tukevaa tekoa. Vaikka nämä toosat tuottavat melkoisella tahdilla sekäjätettä, niin nyt Vilho on laitteesta mielissään, sillä hyvää kahvia ei ole kotikonstein saatu aikaiseksi koko reissussa. Kohta ilmoille leviääkin ihana espresson tuoksu: miehemme tarttuu kuppiinsa ja menee verannalle.

Susivuoret ovat Hordakissa, eräässä hyvin vaatimattomassa Hanian kaupunginosassa tai ehkä oikeammin omassa kylässään. Tämä on kontrastien paikka, sillä monet talot alueella ovat surkeita tönöjä, mutta Susivuorten villa on kerrassaan mukava, hienokin. Monelta osin kylä on lentokentän takamaata ja nuhruista jättömaata, mutta toisaalta parvekkeelta näkyvät Valkoiset Vuoret ja meri komeasti.

Talon takana on kivikkoinen tunturi, joka nousee rajuna jyrkänteenä heti takapihalta. Maasto on kuin jostain vieraalta planteetalta, vihreää on rinteessä vähän. Mutta silti lampaat ja kilipukit liikkuvat kivikossa ja aina sieltä jotain syötävää löytyy.

Vilho käy kivikossa ja kerää kuivia oksia, pensasrisuja ja muutaman korren sytykkeeksi. Asunnon lämpöpatterit toimivat takan antamalla energialla, joten suomalainen pistää kohta oliivipuut tuleen. Talon takana on pinossa polttopuuta, mutta pientä sytykettä tosiaan tarvitaan.

Desing-henkinen takka on integroitu lämmitysjärjestelmään ja kun riittävä kuumuus on saavutettu, alkaa pattereissa kiertää vesi. Seinällä oleva ohjauspaneeli kertoo, miten prosessin vaiheet etenevät ja mikä on veden lämpötila kierrossa. Vilho laittaa lisää karahkaa takkaan ja tiivis puu palaa suhisten. Polttamisen lopputuloksena on käsittämättömän vahva ja pitkäikäinen hiillos, joka tuo hehkullaan mukavasti lämpöä olohuoneeseen ja valoa pimeäksi kääntyneeseen iltaan.

**

Kaksikon ohjelmassa ei ole mitään sen kummempaa kuin kotiutumista ja ympäristön ihmettelyä. Lentokentällä on liikennettä hyvin harvoin, joten lentomelusta ei ole vaivaa. Amerikkalaiset hävittäjät pitävät majaansa samalla kentällä ja illalla nuo taistelulinnut laskeutuvat jylyn saattelemina kentälle. Mielessä käy vääjäämättä se, että missä lienee lennot tälle päivällä tehdyn... Syyrian sota on tiivistynyt juuri erikoiseen vaiheeseen, kun Trump on tuonut amerikkalaiset taas mukaan toden teolla. Samaan aikaan myös yhdysvaltalainen laivasto-osasto veneilee kohti Pohjois-Korean vesiä. Lomasaarella ehkä, mutta tukikohtien tuntumassa, joten maailmantilanne ei jää mielestä.

Annikki on jo tehnyt tuttavuutta kylän kissoihin ja niitä liikkuukin pian Susivuorten villan tuntumassa iltaruokailussa. Koirat aloittavat välillä haukuntansa ja kanojakin jossain naapurustossa on, sillä nekin ilmoittavat toisinaan olemassaolostaan. Mekkala on paikoin melkoinen, ihan eläinvoimin.

***

Kreetalainen vieraanvaraisuus vetää Vilhon hiljaiseksi. Komea asunto, jossa seuraavat päivät vietetään, ei ole ollut mitenkään kovin kallis mutta siitä huolimatta isäntäväki on ladannut yhtä ja toista hyvää talolle. Kahvitarjoilusta olikin jo puhetta, mutta lisäksi pöydällä on hedelmäkori, paahtoleipä ja maukas kuivakakku joka ei ole mikään tusinatuote.

Jääkaapissa on olutta, voita, marmeladia, vettä, kananmunia, iso colapullo. Pöydällä on tarjottimella lukumia, seesaminsiemensnackeja ja rusinoita. Vieressä on tyypillinen parin desin rakipullo pienine snapsilaseineen. Pesuhuoneessa on saippuat ja pesuaineet, uudet sienet ja muukin kuten pitää. Maailmalla näitä paikkoja kun kiertää, saa toisinaan olla onnellinen wc-paperista, sillä standardikämpässä ei välttämättä ole mitään "extraa". Kreikkalaiseen taloon ei näemmä tulla kuin asuntoon, vaan kuin kotiin – ja sama henki täällä on lähes kaikessa.