Ensimmäisen vuorokauden aikana Kreikassa Vilho seuraa mielenkiinnolla sitä, miten paikalliset aakkoset menevät kaaliin vähitellen. Vilho osaa pikkuisen klassista kreikkaa, mutta sekin vähäinen taito on "ruosteessa", kuten englantilaiset tapaavat aina sanoa.
Väsyneenä autoillessa voi hyvin seurata, miten esimerkiksi mainoskylttien lukeminen täydessä vauhdissa on hankalaa ja silmä takertuu sanojen kolmeen ensimmäiseen kirjaimeen kuin nelivuotiaalla.
Kieli toki norjistuu kummasti, kun Vilho pääsee tavaamaan ensimmäistä viinipulloetikettiä. Kaikkiaan ensimmäinen vuorokausi on kielen vilkasta oppimista, mutta siitä huolimatta Vilho on miltei täydellinen ummikko tällä kielialueella. Sanotaan vaikka niin, että yleissivistyksellä sentään pystyy poimimaan aina muutaman sanan sieltä täältä.
Lienee syytä myös sanoa pari sanaa Vilhon autoilusta Kreetalla.
Huyndai-merkkisellä autolla Vilho on pistellyt yleisvälimerelliseen, hyvin soveltavaan tyyliin aika huolettomasti menemään saaren teillä ja taajamissa. Italialaisen koulukunnan mukaan Vilho ei ole piitannut nopeusrajoituksista, vaan ajanut paikallisten tahtiin ja kaikkiaan aina niin kovaa kuin vain pystyy. Vauhditon Vilho on myös muutaman kerran toiminut aika surutta risteyksissä ja liikennevaloissa. Mikä lie kevätvillitys on Vilhon vienyt, kun tuo luulee olevansa sisilialainen pizzakuski?
Mitään erityisen hankalaa Vilho ei ole huomannut kreetalaisessa ajokulttuurissa, vaikka siitä on paljon kirjallisuudessa varoiteltu. Erikoisin piirre tässä vaiheessa on ollut se, että pääteissä on usein parikin metriä pientaretta viivan takana ja hitaimmaita matelevat sitä pitkin kuin omalla kaistallaan. Käyttäytymismalli johtunee siitä, että tiellä on paljon ohituskieltoa, joten ryömijöiden ohi pääsee viivaa rikkomatta vain jos he ajavat pitkin penkkaa. Pientareen päristäjät ovat kuitenkin arvaamattomia, koskaan ei tiedä koska he lipuvat varsinaiselle kaistalle.
Elintaso Kreetalla on ensihavaintojen mukaan korkea. Talouslamasta ja kurjuudesta ei ole merkkejä havaittavissa, eikä synkkiä pilviä näytä muutenkaan täkäläiselle taivaalle sopivan. Susivuorten asunnolla on katto täynnä aurinkopaneeleita, joten energiaa ei pihdata – esimerkiksi Italiassa sähkön säästäminen on majoituspaikkojen perusohjelmaa. Yön kylmyyttä vastaan talolla käydään tulisena hehkuvin lämmityspatterein ja moisista voi saapasmaassa vain unelmoida.
Annikki on hyvin huomioinut sen, miten nuoret miehet täällä suosivat partaa – lieneekö uusikin villitys, joka taas jossain vaiheessa poistuu? Naisten hiukset ovat poikkeuksetta mustia, samoin silmät ovat hyvin tummia oikeastaan mustia nekin. Välimerelliseen tapaan osa vaalentaa hiuksensa ja voi vain kuvitella miten suurta väkivaltaa blondaaminen tekee noille korpinmustille kutreille. Mutta kaunita kreikattaret kyllä ovat ja ilmeikkäitä, aidon ihmisen oloisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti