Käkkäräiset pensaikot ja piikkiset puskat hallitsevat pientä kukkulaa, jolle Annikki ja Vilho kapuavat pientä lammaspolkua pitkin. Tuuli viilentää ilmaa, mutta aurinko tekee kelistä kesäisen lämpimän. Valoa on koko ajan niin valtavasti, että Vilho ei edes huomaa aurinkolasejaan.
Susivuoret ovat Mésin kylän pienen tien varressa, aika lailla Marthan ja Viánnoksen kylien välimaastossa. Korkeutta on reilut 500 metriä. Täällä saaren eteläisessä keskiosassa on komea vuoristo ja kaksikko on päättänyt hakea jonkinlaista kävelyreittiä näissä maisemissa.
Vastarinteellä on lammasaitaus ja siellä on melkoinen meininki. Kukkokin kiekuu railakkaasti. Ilmatilaa hallitsevat suuret petolinnut, joista Susivuoret helposti tunnistavat ensimmäiset hiirihaukoiksi. Mutta taivaalla lipuu myös suurempia petoja, kenties korppikotka siinä menee valtavine siipineen?
Kävely tapahtuu lähinnä laidunalueella, sillä maaston tekee vaikeakulkuiseksi pensaikko, joka repii puntit housuista. Näkymät ovat kuitenkin joka suuntaan hienot ja pelkästään tavanomainen kasvillisuuskin on kiinnostavaa. Kärrypolun kupeessa kasvaa Annikin tunnistama tilli – kasvi on vaan parimetrinen jättiläinen.
Kreetan maaperä ja maisemat ovat maagisia, tämä on tosissaan kaunista seutua ja kunnolliset vuoret pitävät huolen siitä, että saari on Vilhon mielessä huippupaikka. Maaperäkin on kiinnostavaa, jalkojen alla on sinertäviä, punaisia, vihertäviä ja mustia kiviä. Paikoin pohja on keltaista, toisinaan punaista, joskus vain tuhkaisen tomuista ja ruskeaa. Maa vaikuttaa silti kaikessa kuivuudessaankin hedelmälliseltä. Mutta totta on sekin, että ihminen on täältä vienyt metsät kokonaan. Ennen kirveen saapumista saarelle paikka on ollut kuin suoraan sadusta. Nyt seutu on sitä kuuluisaa "kulttuurimaisemaa", viljelyn ja kultivoinnin muokkaamaa miljöötä, joka toki on sievää. Suomessa on mahdollista vielä löytää raakaa metsää jostain, mutta pääasiassa koko isänmaa on täynnä talousmetsää, joka ei ole pohjimmiltaan sen kummempaa kuin täkäläinen oliviipuupelto.
Lyhyt kävely vuoristoisessa ympäristössä on ohi ja on aika palata kotiin syömään. Vaikka päivä on välillä pilvinen, on ilta silti kaunis ja aurinkoinen. Sadepilvet ovat menneen menojaan ja sää on seesteinen. Pisaraakaan vettä ei ole satanut Susivuorien viikon aikana.
Annikki paistaa vuohenlihaa keittiössä. Lampaan saaminen kaupoista ei ole helppoa, mutta jotain sentään on löytynyt eli mainittu vuohenpaisti. Ilmeisesti lampaat, joita saari toki on täynnä, otetaan omasta laumasta tai tuttavalta, eikä lihakaupasta. Eihän Lapissakaan ole aina helppo saada poronlihaa, kuka sitä nyt kaupasta ostaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti