Diana-täti soittikin yllättävän pian: Susivuoret olivat löytyneet.
Rakkaan tätini viesti oli se, että muutamat hänen
villieläimistään ynnä metsän pedoista olivat raportoineet Susivuorten
uuden sijainnin: kaksikko majaili jossain Hanian takamailla. Erehdyin
kysymään näistä tiedustelut tehneistä pedoista ja jo kohta tuli jotain
kännykkäkuvaa (täti on innoissaan uudestan iPhonestaan).
Ensimmäisessä petokuvassa oli haukotteleva kotikissa, lähinnä kirjava,
ja toinen kuva esitti vaaleampaa kattia jossain parvekkeen kaiteella. Sitä kolmatta kuvaa en katsonut tarkemmin, olisko ollut joku surusilmäinen pikku piski.
Kiitos oi Artemis©, hopeanuolinen jumalatar, metsien rakastaja, Kuu on taivaankappaleesi.
Aivan sama mulle vaikka ne tyypit olisi bongannut kaaliperhonen, mutta sain aika pian koordinaatit ja sitten alkoi taas maantie maittaa. Pikku-pikku miinus oli se, että olin juuri turistioppaana yhdessä yrttienkeräyskävelyssä Valkoisten vuorten kupeessa. Porukkana oli norjalaisia ja eestiläisiä opettajattaria ja se oli pelkkää vaaleiden hiusten valhallaa koko jengi. Mun piti äkkiä keksiä niille doriksille jotain inspiroivaa tekemistä ja käskin niiden työntää vähän sassiin salviat pussiin ja rosmariinit rotsiin. Sitten mentiin taas pikkubussiin ja alas rinteeltä. Onneksi oli retsinaa muutama tonkka megessä ja kohtahan nää enkelit laulo Abbaa siellä takaosassa.
Sattumoin mulla on raki-kavereina täällä pari lammaspaimenta ja mä heivasin nää blondit niiden huomaan. Sanoin vaan naisille, että tää on se retken yllätys, nyt paijataan vähän villapaitoja. Jätkät oli pikkusen kireenä – niillä oli kuitenkin jo muutenkin paimennettavaa siinä– mutta Panos ja Kinos on pohjimmiltaan ihan hyviä jätkiä ja molemmat on yhä oikeassa uskossa eikä pyöri missään jeesusmestoissa kuin korkeintaan mummonsa kanssa.
Muijille mä sanoin esittelynä, että nää heebot on autenttisia paimenia ja nehän alko räpsiin valokuvia. Lampaat teki kyllä nekin varmaan kaikkensa turisitien viihtymisen eteen, osaa poseeraa suunnilleen ammatikseen tienposkessa. Homma oli villahanskassa, joten mä häivyin siinä vaiheessa kuin pieru Samariáan.
Lähdin tietty sinne Haniaan Hiluxilla täyttä höyryä, nykymittarien mukaan se on n. 103 km/h. Vähän hiukoikin, mutta onneksi mulla oli pari ambrosia-tikkaria hanskalokerossa ja pullossa nektari-raki-mixiä: Näillä eväillä oli kiva ajella vuoriston kiemuratiet ja sitten suorempaa straadaa sinne lentokentän taakse.
Nehän suomalaisethan budjas jossain aika perus-villassa siinä jättömaan reunassa. Ajoin pick-upin sen talorivin ensimmäisen kämpän pihaan ja otin jumalaisella oikeudella sen haltuuni. Jääkaapissa oli kaljaa ja mä tilasin lihaa puhelimella ravintolasta. Kaikki mitä nää täällä grillaa, menee palaneelta osaltaan suoraan Olympuksen jumalille ja näähän ei täällä muuta tee kuin grillaa. Tilasin viidelle, loput menee sitten takkaan.
Suomalaiset ruokki kissoja ja kurlas viiniä siellä kämpässään. Ne tiedustelleet kissat olivat nimeltään Misse ja Topsi, koira oli yhden amerikkalaisen tukikohdan kokin piski ja taatusti nimeltään Hani tai jotain naurettavaa siihen suuntaan.
Aivan helvetin sama, Misse, Topsi ja Hani saivat väijyä nyt niitä suomalaisia hetken, sillä mä sain autolähetiltä sen grillisetin. Sitten vaan netti auki ja hevoset järjestykseen, samalla ruokaa napaan + olutta huiviin. Piti vielä pelastaa yks ateenalainen pankki ja muutenkin suojella kaupankäyntiä, täs on tosiaan ollu kaikenlaista.
Lopuksi laitoin takkaan tulet ja sinne muutama kilon hyvää lihaa Zeukselle. Luulis että faija osaa arvostaa tollasta, mutta en mä tiedä. Aika vaikee isäsuhdehan mulla on ollut, mutta mä en oo sellainen jätkä joka menee sitä poraamaan joka oraakkelin vastaanotolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti