Illalla Vilhon isoveli, Hannu, on soitellut. Siitä Vilho jo tietää heti, että nyt on kotimarkkinoilla piru merrassa. Hannu on laittanut kuitenkin perään viestin, että "Ei mitään hätää." Sehän on selvä merkki siitä, että nyt vanhuksille on tapahtunut jotain kamalaa.
Vilho soittaa illalla Hannu-veljelle. Äiti on telonut polvensa Isää auttaessa ja kipu on ollut silmittömän suurta. Ennen pyörtymistään Äiti on pystynyt soittamaan ambulanssin ja avaamaan asunnon oven, sitten on tajuttomuus voittanut. Äiti on viety ensiapuun.
Isä-pappa on järjestettu hoitokotiin, sillä kasikymppinen omaishoitaja, Vilhon äiti, on jouduttu siirtämään vuodeosastolle jalkaansa potemaan, eikä hoidokki ilman hoitajaansa pärjää. Niinpä Vilhon molemmat vanhemmat ovat päätyneet laitoshoitoon muutamassa tunnissa, poikansa ollessa tuhansien kilometrien päässä.
Näin tapahtuu Vilhonkin elämässä, erikseen pyytämättä.
Illan Vilho on vähän hiljaisempi. Velipoika on kuitenkin hoitanut asiat parhaalle mahdolliselle tolalle, eikä Vilho pystyisi asioille mitään tekemään. Huoli on kuitenkin päänalusena Vilhon nukkuessa ja mielessä kipeänä rakkaus hiljalleen hiipuvia vanhempia kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti