Annikki saa lopulta Vilhon havahtumaan ja vähitellen sankarimme pääsee myös valmiiseen aamiaispöytään. Vieraanvaraiset isännät ovat jättäneet majapaikkaan paahtoleipää, juustoa ja leikkelettä, joten niistä on helppo taikoa pikakahvin kanssa päivän ensimmäinen ateria. Parasta on kuitenkin Annikin puristama appelsiinimehu – sekin asunnon hedelmäkorista tuotettua.
Kulttuurimatkalaisten on helppo ajaa kohden läheistä Knossosta, marketteihin himoitsevien Susivuorten on yhtä helppoa ajaa tuon saaren pääkohteen ohi, sillä suuntana ovat Iraklionin ruokakaupat. Pian rahvaanomainen kaksikkomme onkin kaupassa koriensa kanssa, eikä mieltä paina ensimmäinenkään raunio tai museovitriiniin vangittu kulttuuriaarre.
Vilho aloittaa viinihyllystä, perusteluna on se, että pullot on hyvä saada ostoskärryn pohjalle. (Vilhon olisi kannattanut hakeutua kuntavaaliehdokkaaksi argumentaationsa perusteella, toim. huom.) Viinihyllyssä kieli meneekin helposti koukerolle, kun etiketeistä yrittää saada selville juomien valmistuspaikkaa ja kuivuusastetta. Juomahyllyn jälkeen koreja täytetään myös elintarvikkeilla ja Vilho valitsee myös ison rasiallisen fetaa, sillä kannessa esiintyvä lammas vaikuttaa luotettavalta. "Luotettavasta lampaasta" saadaankin kuulla sitten toistuvasti pitkin päivää. Feta myydään etupäässä kiinteinä paloina ja usein suurissa, lähes kilon purkeissa.
Susivuoret käyvät myös toisessa marketissa ja sitten Annikki karkaa vihanneskojulle. Hedelmä/vihanneskauppias tuntuu pitävän huolen siitä, että suomalainen saa haluamansa pienestä kielimuurista huolimatta. Annikki tietää sanan "valkosipuli" seitsemällä kielellä, mutta ei oikein saa yhtään niistä mieleensä avomyymälässä. Onneksi sekin asia hoituu osoittamalla. Kreikaksi valkosipuli on "skorda", mutta sitähän uppiniskaiset ummikkosuomalaiset eivät tiedä.
Kauppakadulla on mukava pistäytyä myös lihakaupassa ja sieltäkin tullaan hetken kuluttua isojen kilisevien pussien kanssa. Liikkeet ovat miellyttäviä, asiointi niissä on helppoa ja tarjolla olevat elintarvikkeet vaikuttavat herkullisilta. Lihatiskien välissä olevissa puuhyllyissä on paikallisia viinejä edullisesti, eikä niitä viitsi jättää sinne lojumaan.
Paluumatkalle. Vilho jatkaa ralliautoiluaan kuin ampiaisen pistämänä, mutta tästä huolimatta kaksikkomme löytää takaisin kotivillaansa. Ostosten kantaminen käy työstä. Saalis pitää purkaa, valokuvata ja videoida, sitten vielä hyllyttää.
Lounas syödään terassilla auringossa. Äärimmäisen raskas kulttuuripäivä vaatii veronsa ja vuorossa ovat päiväunet.
Aurinkokin on mennyt pikkuisen pilveen, mutta Vilho menee silti tietokoneensa kanssa ulos lintujen taukoamatonta laulua kuuntelemaan. Ilta-aurinko on juuri pääsemässä pilven takaa kun kello tulee seitsemän. Hiirihaukka nousee taas kukkulan kupeeseen ja liitää kauemmaksi oliivipuiden yllä. Tieltä kuuluu liikenteen taustakohinaa, mutta onneksi vain vähän. Meri näyttää vain vähän vaaleita pilviä tummemmalta, melkein maitomaiselta –haaleasti sinertävältä tumman rantaviivan vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti