7b) Fanfaron kohtaa Sartren ja eksistentialistit

Välittömästi sodan jälkeen Pariisin taivaalle nousee uusi filosofinen suurtähti: Jean-Paul Sartre (1905-80). Eksistentialismista tulee käsite, joka on kaikkien huulilla. Sartren uusimpia tekstejä siteerataan kahviloissa ja hänen teoksiaan myydään paljon, joskus jopa luetaan. Myös Fanfaronin varhaisteos "Oleminen, arvokkuus" löydetään uudestaan ja se loppuu pariisilaisista kirjakaupoista hyvin nopeasti. Uutta painosta kirjasta ei saada, sillä yhteydet italialaiseen Manuzio-kustatamoon ovat kokonaan katkenneet sodan aikana. Antikvariaateissa käy kuhina kun Fanfaronin klassikkoa etsitään.

Fanfaron ei kuitenkaan perusta lainkaan uudesta maineestaan sartrelaisena eksistentialistina. Hänen lausuntonsa mukaan "Eksistentialistit ovat mustiin pukeutuvia höpöttäjiä, joilta pitäisi pyytää vuokraa kahviloissa."

Baariajattelijat, kahvilafilosofit, mustaan pukeutuvat ja miltei koko nuoriso raivostuvat Fanfaronin kommentista. Hetken aikaa ajattelijan on parasta pysytellä vain 11. kaupunginosassa ja siellä hän tietysti muutenkin aina pysyy. Kireä tunnelma purkautuu lopulta eksistentialistien pääkomeetan ulostuloon: Sartre kutsuu "ystävänsä" Fanfaronin Café de Floreen Saint-Germain des Présin sydämessä. Paikallinen intelligentsia odottaa kahden viisaan kohtaamista, mutta ranskalaisen kohteliaasti tapaamisen iltana kahvilassa ei ole ketään muuta. Illan edetessä hyväntuulinen Sartre kuitenkin avaa ovet kutsuen ihmisiä kadulta kahvilaan "tapaamaan ystäväänsä".

Sartren mukaan Fanfaron on "Niitä harvoja, jotka Ranskassa ymmärtävät Husserlia." Sartre ja Fanfaron ovat innoissaan toistensa seurasta ja heidät tapaa seuraavana kuukautena aina yhdessä. Simone de Beauvoirkin vaikuttaa innostuksesta hämmentyneeltä, mutta viihtyy itsekin Fanfaronin seurassa.

Pääkatujen ja upeiden kahviloiden elämä ei kuitenkaan sovi pitkään Fanfaronille. Hän palaa yhdenteentoista kaupunginosaansa ja työnsä pariin. Vuonna 1949 hän julkaisee keskeisen teoksensa Valistuksen harha. Kirjan keskiössä ovat ranskalaiset valistusfilosofit, mutta katsantokanta on äärimmäisen, äärimmäisen kriittinen.