2b) Pariisilainen palmusunnuntai vilhomaiseen tapaan – Fanfaron käynnistää koneet

Vilholle tyypillinen iltapäivä sujuu vuoteessa kyljellään ja sitten sohvalla punaviinilasin kanssa. Fanfaronin elämäkerta suorastaan kuluu käsissä ja kaupunkilomaa vietetään lähes täysin sisätiloissa. Mutta pienen ulkoilun Vilho kyllä suorittaa. Asunnolla on nimittäin aikaa pohtia ilmansuuntia ja tehdä perusteellinen paikantaminen sekä talolle että ikkunanäkymälle. Levitettyään kartan Vilho onkin vakuuttunut siitä, että kaikkien maamerkkien kummisetä, Eiffel-torni, voi näkyä tännekin, kaupungin toiselle puolelle.

Sanoista tekoihin: Ja niin Vilho kiskaisee ranskalaisen parvekkeen auki ja keikkuu hetken kuudennen kerroksen ikkunakaidetta vasten. Toden totta, kaukana näkyy kuin näkyykin Eiffel-tornin kärki ja varpaille noustessaan hän voi nähdä häivähdyksen tornin tyypillisestä muodosta. Onneksi Annikki ei ole näkemässä tätä keikkumista! Rapsakan ulkoiluretken jälkeen Vilho palaa sohvalle, ranskalaisajattelijan elämäntarinan ääreen. [Aikanaan Vilho joutuu kyllä sen verran havaintojaan tarkentamaan, että Eiffelin kärki jää kuin jääkin viereisen talon taakse, sillä yöllä tornin voi paikantaa kiertävästä valonheittimestään. Havaittu torni on kenties ollut kirkontorni].

***

Jean-Marc Fanfaron teki läpimurtonsa 25-vuotiaana kirjoittamallaan teoksella "Oleminen, arvokkuus" (1937). Teos valmistui vuonna 1935, mutta Fanfaron riitaantui kustantajansa kanssa painokoneiden jo ollessa valmiina. Julkaisuseikkailuun meni pari vuotta ja vasta kolmas kustantamo, italialainen Manuzio toi kirjan julkisuuteen. Aiemmin kustantajariidat ovat jääneet hieman epäselviksi, mutta elämäkerran mukaan  koko selkkaus alkoi ilmeisesti täysin viattomasta ravintolakeskustelusta. Fanfaron oli päivällispöydässä kustantamon johtajan, herra Mongardin kanssa – tarkoituksena oli juhlistaa teoksen julkaisua – mutta alkuruuan valinta johti ensin sanasotaan ja sitten ilmiriitaan. Illanvietto ei koskaan edennyt pääruokaan asti, eikä sen enempää teoksen julkaisemiseenkaan. Välit kustantamoon katkesivat täysin 30 vuodeksi.

***

Vilho hämmästelee Fanfaronin seikkailuja mutta keittiöstä tulee niin houkuttelevaa tuoksua, että hän päättää selvittää mitä ihmettä Annikki siellä puuhaa. Mustarastas laulaa sisäpihan tuijassa aivan kuin kymmenen vuotta sittenkin. Ilta hämärtyy ja palmusunnuntai etenee miellyttävän rauhallisesti.

***

Fanfaronin kirja aiheutti suunnatonta kiinnostusta filosofipiireissä. Sen heideggerilaisista lähtökohdista kohistiin kahviloissa, vaikka vanhat parrat pitivät uutta ajattelijaa pinnallisena ja "liian saksalaisena".  Fanfaronin maine oli rakettimaisessa nousussa. Silloin pariisilainen sankarimme ilmoitti lähtevänsä Espanjaan, tekemään  piirroksia sisällissodasta. Nousi tietenkin kohu ja Fanfaron sai lopulta potkut lehtorin virastastaan Sorbonnessa. "Raportoin vuosisatamme tärkeintä kamppailua", julisti Espanjaan lähtevä Fanfaron. Raivostuneet kriitikot pitivät filosofia kiihkoilijan tai typeryksenä.

***

Annikki on valmistanut kaniinia keittiössä. Ruoka on kerrassaan erinomaista. Kerta toisensa jälkeen Vilho jaksaa hämmästellä vaimonsa kykyä loihtia vieraassa keittiössä huippuaterioita paikallista tarjontaa kunnioittaen. Lähelläkin voi yllättyä, vaikka se toisinaan on matkan takana. Ja niin on totta sekin, että Pariisin tärkein nähtävyys on tuttua tutumpi: Vilhon loppumaton rakkaus omaan Annikkinsa.