5b) Vilho lukee Fanfaronin sota-ajasta

Sotaa edeltävässä valmiustilassa Fanfaronia ei kutsuta armeijaan hänen Espanjan-seikkailunsa takia. Vuoden 1939 liikekannallepano jää siis pariisilaiselta kokematta. Asevoimissakin Fanfaron on siis ei-toivottu, mutta se sopii kirjailijalle mainiosti. Hän syventyy jälleen filosofisten tekstiensä pariin ja julkaisee artikkelin Nietzschen ajattelun eettisestä ulottuvuudesta. Artikkeli poimitaan englantilaiseen julkaisuun ja siitä tulee eräs avainteksti Nietzschen ajatuksille Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Fanfaron uppoutuu myös psykoanalyysiin ja kirjoittaa lopulta kirjan Adlerin ja Freudin syvyyspsykologiasta. Teosta luonnehditaan erinomaiseksi synteesiksi ajankohdan paljon puhutuista psykologeista. Juutalaisia pakenee samanaikaisesti sekä Itävallasta että Saksasta, mutta moni jää myös sulkeutuneiden rajojen taakse. Fanfaronin kirja ilmestyy juuri ennen Freudin kuolemaa Lontoossa. Ajoitus on täysin sattumaa, mutta se vaikuttaa vahvasti siihen, että kirjasta tulee myyntimenestys. Ainoastaan samanaikainen sodan syttyminen sekoittaa sekä kirjamyynnin että koko Euroopan.

Sodan aikana Fanfaron opettaa lyseossa kirjallisuutta, ranskaa ja filosofiaa, Sorbonneen hänellä ei ole asiaa. Saksalaisten miehitettyä Pariisin Fanfaron jatkaa kouluopettajana, eikä häneen kiinnitetä mitään huomiota. Mutta maisteri Jean-Marc Fanfaron elää todellista kaksoiselämää, sillä päivisin kansankynttilänä toimiva filosofi on öisin ja viikonloppuisin ahkera vastarintamies. Fanfaronista kuoriutuu todellinen organisaattori ja hän pyörittää kellarissaan varsinaista johtokeskusta sabotaasitoimille ja tiedustelulle.

Saksalaisten kanssa Fanfaron ei joudu ongelmiin, sillä miehittäjät pitävät oppinutta ranskalaista arvossa, osittain siksi, että filosofi puhuu virheetöntä saksaa paneuduttuaan vuosikausia jälkihegeliläiseen filosofiaan.

Sota-aikana Fanfaron kirjoittaa myös paljon ja valmistelee uusia kirjoja.

de Gaullen viimein marssiessa Pariisiin 26.8.1944 Ranska vapautuu miehityksestä. Myös Fanfaron pääsee palaamaan yhä enemmän filosofin töihin.