4b) Fanfaron Espanjassa

Iltapäivällä Vilho lukee taas Jean-Marc Fanfaronin elämäkertaa. Ranskalaisfilosofi lähti Espanjaan 1937, eikä matka ollut lainkaan yksinkertainen. Sisällissota oli jo täydessä käynnissä ja liikkumisessa oli omat haasteensa. Fanfaron päätyi pian muiden muukalaisten joukkoon ja hän vietti paljon aikaa ulkomaalaisten sotareporttereiden kanssa, erityisesti muutaman amerikkalaisen valokuvaajan seurassa.

Pääosa ulkomaalaisista oli tasavaltalaisten puolella ja enemmän tai vähemmän vasemmistolaisia suuntautumiseltaan. Asetuttuaan Espanjaan Fanfaron tajusi hyvin pian sen, ettei hän osannut lainkaan piirtää – koko piirtämisjuttu olikin ollut hetken mielijohde. Sitä paitsi sodasta raportoitiin valokuvien ja kirjoitusten avulla, piirrosten aika sanomalehdissäkin alkoi olla ohi. Kirjoittaahan Fanfaron osasi ja pian hänen tekstejään alkoi ilmestyä ranskalaislehdissä.

Puolitoista vuotta Fanfaron seikkaili Espanjassa, liikkui tasavaltalaisten kirjavassa joukossa ja kirjoitti lehtiin. Sotatoimiin hän ei osallistunut. Fanfaronin viesti oli pääasiassa aina sama: Kriisi voi levitä koko Eurooppaan ja Saksa on vahva ja fasistit häikäilemättömiä. Ranskassa raivostuttiin. Fanfaronia pidettiin epäisänmaallisena, saksalaismielisenä ja paniikin lietsojana. Monet kirjoittivat vasta-artikkeleita, joiden mukaan Fanfaron aliarvioi Ranskan sotilaallista voimaa ja modernien linnoitusrakennelmien vahvuuksia. Osa kirjoittajista piti Espanjassa toimivaa taiteilijaväkeä pohjasakkina, tasavaltalaisia hännystelevänä, epäilyttävänä irtolaisjoukkona. Totta olikin, että aika Espanjassa oli filosofille yhtä seikkailua. Sotatoimien ja raakuuksien seuraamisen sivussa juhlittiin paljon, ystävystyttiin ja rakastuttiinkin.

Francolaisten saadessa maan vähitellen haltuunsa vierasmaalaiset alkoivat paeta ja Fanfaroninkin oli kadottava. Hän palasi Ranskaan, Pariisiin ja piti aika lailla suunsa kiinni seuraavat kuusi kuukautta. Hänen analyysinsä nykyaikaisesta sodasta oli kuitenkin hyvin oivaltava. Fanfaronin päätelmän mukaan Espanjassa lentokonein käytävä "iskusota" voi olla esisoittoa maassa käytävälle, nopealle taistelumuodolle,"jossa koneiden vauhti ja jylinä peittävät rintamalinjat ja miehet alleen."

Pikavauhtia kirjoitettu näytelmä "Suljetut rajat" sai ensi-iltansa jo kesällä 1939. Se kertoi Espanjan sisällissodasta tasavaltalaisten silmin, mutta juoneen kuului myös rakkaustarina ulkomaalaisen vapaustaistelijan ja espanjalaisnaisen välillä. Näytelmässä kuvattiin seksiä ja sotaa rinnakkain, molempia yhtä häpeilemättä. Kohu oli taas valmis, mutta näytelmä ei olisi voinut saada parempaa mainosta. Suljetut rajat  toi Fanfaronille myös taloudellista voittoa ja hän pystyi nyt keskittymään ajatteluunsa ja kirjoittamiseensa täysin rinnoin.

Syyskuun 1. päivänä 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan. Jean-Marc Fanfaron julisti "hamstraavansa shamppanjaa, konjakkia, vehnäjauhoa ja sokeria, sillä saksalainen olisi jouluna jo Pariisissa". Älykköpiireistä aina isämaallisiin tahoihin asti kaikki raivostuivat ja Fanfaronia pidettiin – jälleen kerran – halpamaisena suunsoittajana.