7. Orsayn museossa ja pientä pataruokaa

Susivuoret käyttävät nippuna ostettuja lippuja ja ajelevat sadepäivän viettoon linjan 69 bussilla keskustaan. Matka on hyvä turistikierros ja bussista on oivallista katsella pariisittaria ja toki Vilho silmäilee muutakin maisemaa.

Orsayn museon pihalla kiemurtelee hahmoton jono kohti ovia. Jonossa Vilho pohtii ääneen sitä, että kuinka moni turisti todella kaipaa näitä taiteen huipputeoksia ja kuinka moni on matkalla museoon siksi, että se on tärkeä paikka, johon pitää mennä. No, niin tai näin, väkeä on reilusti, mutta aika pian päästään turvatarkastukseen ja sitten kiertämään saleja.

Henri Rousseau oli se verraton maalari, joka kuvasi paljon villieläimiä ja kaiken hän teki naiiviin tyyliin. Näkymissä on usein viidakkoa ja siihen kätkeytyviä villipetoja. Orsayn erikoisnäyttelyssä on hieno valikoima Rousseaun tauluja ja näitä on tuettu muilla aikalaisten teoksilla, paikoin myös samaa tematiikka olevilla tauluilla aivan toisilta ajoilta.

Vilho ihastelee Henri Rousseaun tapaa käsitellä pintaa: työt ovat äkkiseltään hyvin naiiveja ja vaikuttavat vahvasti kaksiulotteisilta. Silti töissä on hämmästyttävä syvyysvaikutelma, kun leijonat ja marakatit katoavat lehvästöön. Itse pinta vaikuttaa silti hyvin monotoniselta. Näyttelyitä Vilho pitää kiinnostavana monesti juuri sen takia, että taulujen koosta ja työn pinnasta saa aika lailla erilaisen vaikutelman kuin kirjoissa, vaikka kirjojen kautta taiteeseen voikin rauhassa tutustua.

 

Pari tuntia menee vielä perusnäyttelyn piirissä. Van Goghia ja tusinaa muuta nimekästä taiteilijaa on Orsay täynnä – ja sitten loputtomasti vähemmän tunnettua tekijää. Tosiaan suomalaisista töistä esillä on Albert Edelfeltin tekemä Louis Pasteurin muotokuva. Taulu onkin kyllä komea muotokuva. Edelfelt päätyi maalaamaan tiedemiehen kuvan siksi, että hän oli Pasteurin pojan kavereita.

***

Illalla Vilho laittaa jonkinlaista burgundinpataa. On oikeastaan hauska kaivaa kaapista kaikenlaista ja pistää tarvikkeita sitten pataan. Maustaminen harissalla, sinapilla ja pippureilla tuottaa aika tutun vilhopadan maun. Uunikin on kiertoilmauuni, Vilho pistää sieltä tulemaan ranskalaisia perunoita.