3. Maanantaikävely Seinelle ja muuta vetelehtimistä

Brysselin terroristi-iskujen takia tämä kirjoitus alkoi alun perin näin näin ja tiistai julkaistiin ensin:
Tähän tulee piakkoin tarinaa Vilhon maanantaipäivästä, mutta maailmantapahtumat ehtivät jälleen kerran kaiken edelle ja siksi teksteissä hypätään hetkeksi suoraan tiistaihin.

***

Päivällä Susivuoret tekevät pitkän kävely- ja kauppareissun kaupunginosassaan. Tämäkin vaellus vie osittain vanhoille tutuille aukioille ja kaduille. Ihmisiä, vilinää ja kaupunkikuvaa katsellaan ja samalla silmäillään hyviä ruokakauppoja, pikkuisen myös tiedustellaan ravintoloita. Kaupunkikuvaan on kymmenessä vuodessa ilmestynyt paljon sushipaikkoja, joista ei aiemmin ollut juuri merkkiäkään. Sama trendi kuin Suomessakin, siis, vaikka monet villitykset häviävät Ranskasta jälkiä jättämättä ja jalansijaa saamatta.

Köyhää väkeä näkyy enemmän kuin aiemmin, vähän sellaista nukkavierua kansaa ja sitten oikeita kerjäläisiä. Vuonna 2006 kaduilla oli valkoihoisia pultsareita, osa asui kaduilla teltoissa, jotka hyväntekeväisyysjärjestö oli lahjoittanut. Nyt kulmissa on romanialaiskerjäläisiä ja nurkkauksissa asuu ryysyjensä ja pahvivuoteidensa kanssa osatonta väkeä. Vanhuksia tuntuu kaduilla olevan paljon, moni heistäkin on sangen kulahtaneessa vaateparressa ja parillekin papparaiselle tekisi mieli kertoa saippuasta. Vähän vilkkaimmilla paikoilla on sitten nuorempaa ja menestyneempää väkeä, trendikkäämpänä ja kiireisenä.

Kaupungin koko tekee taas vaikutuksen. Suuret kadut ovat kuin loppumattomia ja kun ne viimein päättyvät valtaville aukioilla, lähtee sieltä neljä–viisi samanlaista valtakatua ja alkaa taas loputon määrä baareja, ravintoloita, liikkeitä ja leveää jalkakäytävää. Autoja on paljon, metroasemia kaikkialla, lehtikioskeja ja ranskalaisterasseja pyöreine pöytineen ja rottinkituoleineen. Liikenteen melu on paljon kovempi kuin Vilho muistikaan.

Lounastauon ja lepäämisen jälkeen tehdään toinen kaupunkikävely. Sille tulee matkaa 6,7 kilometriä, Vilho pistää nimittäin sporttimittarin puhelimesta päälle. Seinen ranta saavutetaan Lyonin rautatieaseman jälkeen. Siellä on niin kova meteli, että sillalta vain kuvaillaan vähän Notre-Damen suuntaan ja ihmetellään vastakkaisella suunnalla olevia moderneja, valtavan suuria bisnesrakennuksia. Sitten taas kilometrejä jatkuvalle avenuelle.

Asunnolle palataan Annikin jo kovasti valittaen kipeää polveaan. Kaupasta poimitaan vielä jotain pientä evästä. Vilho tarttuu 68 senttiä maksavaan Harissa-tuubiin ja katselee muitakin tulisia kastikkeita innoissaan.

Kotona Vilho syö pikkuisen tabouléta ja salaattia. Taboulé on kaikkialla Ranskassa saatavaa edullista valmisruokaa. Virallisesti taboulé on kai bulguuria, mutta Vilho nimittää ruokaa cous-cousiksi. Kaupan valmiiksi keitetyt tabouléet ovat maustettuja ja Vilhon suosikki on oriental-maku – kevyen pikantti, yrttimausteinen ja mintulla viimeistelty cous-cous on melkein aina saanut kaverikseen rusinoita, jotka ihme kyllä sopivat annokseen hyvin. Taboulé syödään yleensä kylmänä, mutta Vilho pitää annoksensa mikroon. Kun puoli kiloa tabouléta maksaa yleensä euron, ei täällä viitsi pääruokansa kaveriksi paljon riisejä keitellä.

Myöhemmin illalla Annikki taikoo keittiöstä pihvit ja niiden kanssa nautitaan Minervois'n punaviiniä. Syrahista ja Grenache'sta valmistettu viini on pehmeää ja miellyttävän mausteista. Vilho on häärinyt iltaisin Bordeaux-viinien kanssa, mutta kokeilee välillä vähän muitakin alueita. Monet Bordelais-viinit ovat vahvoja ja vaihtelu tekee hyvää. Annikki on löytänyt Savoijin valkoviinit ja ne ovatkin olleet erittäin hyviä, maukkaita mutta raikkaita. Illalla muistellaan matkoja ja katsellaan suuresta ikkunasta pimeää Pariisia.