6. Viimeinkin vanhoja kiviä: Susivuoret Ródoksen akropolilla (Neljäs päivä)

 Vilho astelee aidatun alueen kulmasta sisään  mittavalle preerialle. Harmaa pikkupantteri on jätetty viereiselle hiekkamaaparkkipaikalle, sillä siellä Susivuoret näkivät turistibussin parkissa muiden autojen kanssa. Tässä pitää olla siis merkittävä antiikin rauniokohde. Kylttejä tai opasteita ei oikein ole. 

Määrättömän preerian reunassa on muutamia kiviä, selvästi antiikin lohkareita. Pari pariskuntaa vaeltaa samalla alueella ja seudulla on niin hiljaista, että kulttuurimatkailijat tervehtivät toisiaan kuin itävaltalaiset konsanaan. 

Syvemmällä alueella näkyy ns. odeon eli kreikkalainen teatteri. Annikki ja Vilho puhuvat aina raunioilla kreikkalaisesta teatterista, sillä roomalaiset ovat olleet monessa paikassa ja tuoneet sen oman teatterinsa, amfiteatterin. Täällä ollaan kuitenkin mitä ilmeisemmin täysin kreikkalaisilla raunioilla, mutta silti Vilho vain vilkaisee kreikkalaisen teatteri suuntaan. Satojen raunioiden jälkeen on nimittäin selvää satojen metrien päähän se, että tuossa teatterissa ei ole ehkä mitään alkuperäistä. Onpahan tänne kuitenkin saatu tuollainen tuttu simpukkamainen katsomo, joka aina houkuttelee turisteja istumaan lehtereillä.

**

Vilho on kuitenkin innostunut täysimittaisesta stadiumista. Tämäkin on tehty uudestaan, mutta jotain alkuperäistä hevosradassa on. Italialaiset pitivät täällä valtaa vielä 1900-luvulla ja kaivoivat tämän kisapaikan esille ennen toista maailmansotaa, tekivät myös rekonstruktion katsomolle. Suurin osa Susivuorten huomiosta kohdistuu tähän stadioniin, jota voidaan toki kutsua myös circoksi. Sehän taitaa olla niin että sirkus, joka on saanut tietysti latinan circosta nimensä, palautuu ympyrä-sanaa, oikeammin kehään. Ja onhan sekin huvittavaa, että sirkushan on oikeasti aika lailla pyöreä laitos – siis sirkusteltta. Mutta antiikin stadio on aina elliptinen, koska se on pohjimmiltaan ravirata.

Puolitoista tuntia Susivuoret kiertävät alueella. Raunioalueena tämä on c-luokkaa. Kreikan raunioalueiden ongelma on yleensä se, että paikoilla on asuttu pitkään. Ehkä täälläkin, voi vaan kuvitella miten kivet on viety muualle. Kaikki kierrätettiin. Siksi Vilhon silmien edessä on lohduton preeria, kenties vanha Ródoksen kaupunki, mutta missä lie. Joka tapauksessa tämä tyhjyys on aidattu ja tunnistettu. Susivuoret lähtevät ja Vilhon tekee mieli ainostaan olutta.