Vilhon on pakko keskittyä aika paljon autoiluun, mutta Ródoksella ajokultuuri on suvaitsevaa, eikä kokeneella Vilholla ole mitään vaikeuksia. Lähinnä Vilho yrittää ajaa taloudellisesti torinolaisella hybridillä. Vilho on tulisesti rakastunut Viissataseen. Annikkille ei asiasta voi puhua, mutta Viltsu on valmis ostamaan itselleen samanlaisen kotiin. Che bella piccola macchina.
Merta, koruttomia, karuja vuorenhuippuja, preeriaa ja välillä puiden täyttämiä laaksoja. Hyvin vähän mitään palojen jälkiä, mutta eilen niitäkin näkyi.
Tänään näkyy raivoisa maastopalo lähellä rantaa. Aikanaan myös palokunta tulee paikalle, ajelee Susivuoria vastaan.
Lindosta ennen on useita keramiikkaliikkeitä, paljon kaupataan myös hunajaa ja oliviiöljyä. Lindos on tosiaan niemimäisellä paikalla, ala/ylärinteessä ja siten täydellisessä sumpussa. Täällä on parkkipaikkoja ja kuhinaa. Vilho vie auton vähän sivummalle, kuivalle preerialle asuinrakennusten tuntumaan, jonkun kaupan hyvin hiljaiselle parkkipaikalle. Sitten kävellään helteeseen ja alas vievälle tielle.
Lindoksen reissun koko haaste on se, että maantien tasosta ensin mennään alas varsinaiseen Lindokseen ja sitten sieltä kiivetään ylös vuoren huipulla olevalle akropolille. Akropoliskukkula on koko paikan idea ja antiikkinen sekä historiallinen kohde. Susivuoret kävelevät ajoradan sivua ja kaikkialla on voipuneita ja tyylittömiä turisteja. Muutamia autoja ja busseja tulee alamäkeen, mutta pääasiassa väki kävelee ala-Lindosiin. Täältä pääse hienolle rannalle, mutta tien alapäässä alkaa kapeiden kujien valkoinen turisti-Lindos – sokkelo, jossa jokainen talo on myymälä tai ruokapaikka.
Tästä labyrintistä päästään jotenkin läpi ja yhä ylemmäksi. Itse asiassa Vilho tulee varsinaista sivukujaa yläpolulle, eikä tämä fuoripista ole mitenkään reilua Annikkia kohtaan. Illalla Vilholla on rannekellossa 31 kerrosta ja niistä kaikki tulevat Lindosissa. On kuuma.
Tyhmän turistijoukon tyhmänä osana Susivuoret nousevat kohti akropolista. Reitti ei ole kovin helppo, lopulta vastassa on lippukassa. Liput ovat hyvin kalliit suhteessa paikan tarjontaan – niistä veloitetaan 12 euroa kappale. Annikki maksaa ja Susivuoret pääsevät kallioseinämän eteen, siihen kaiverretun laivareliefin eteen. Tästä nousevat vielä viimeiset jyrkät portaat ylös varsinaiselle akropolille, joka sijaitsee todellakin upeassa paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti