Sää lämpenee. Tämä on poikkeuksellinen havainto loman ja lokakuun edetessä, mutta koko ajan keli on lämpimämpää.
Susivuoret ovat asunnolla sunnuntaita viettämässä ruokavarastojensa, juomiensa ja kissojensa kanssa.
Vilho päättää kuitenkin kavuta kylän ristikukkulalle. Retki ei ole kovin ihmeellinen nousu, mutta kerroksia tulee kelloon yli 30 kpl ja lämmintä totisesti on.
Vilho pohtii ortodoksisen ja katolisen uskonnon eroa suhteessa siihen, että Kreikka ja Rooma jakavat kuitenkin yhteisen kulttuuriin – toki eroineen – antiikista. Näiden antiikkinen uskonto eroaa ilmiasuiltaan ja tietysti eroaa se kristillinenkin vaihe. Vuorelle kavutessa asia on Vilholle jotenkin selvä ja oivallusluonteinen. Siinä on vielä purtavaa. Tie on tomuinen, aurinko korkealla ja kivet valkoisia.
Hän käy preerian keskellä ristillä ja sitten alempana olevassa kappelissa, joka on hallimainen ja valkosininen. Oven saa auki. Kappeli on maalattu täyteen kuvia, kuten on tehty bysantin ajoista asti. Ketään muita ristintiellä ei näy koko päivänä, sillä vuorelle tosiaan johtaa ristintie – kaikesta katolisestakin maailmasta tuttu, kaksitoistavaiheinen ristin tie, jota koristavat pääsiäisen tapahtumien kuvakentät, jotka tällä kertaa ovat kreikkalais-bysanttilaista tyyliä ja maalattu pieniin kappelimaisiin tolppiin polun varrella.
Tuollaisen reissun jälkeen on juotava olutta parvekkeella. Kissoja on takapihalla useita. Ennen auringonlaskua Susivuoret asettuvat länsipuolelle eli etuterassille ja istuvat vastamäkeä katsellen ainakin 1810 asti, jolloin aurinko laskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti