0. Kirimässä lomaa kohden eli eräs juoksureissu Vantaalle

 Lokakuinen lauantai on kääntynyt iltapäiväksi, kun Vilho astelee Tikkurilassa urheiluhalliin. Askeleet ovat raskaat, mutta olo on poikkeuksellisen hyvä, eikä mikään paina Vilhoa. Hän on juuri päässyt maratonin maaliin Vantaalla ja nyt edessä on tavaroiden haku säilytyksestä.

Päivä oli tuulinen ja sateinen, Vilho on siis kastunut kunnolla ja saanut osansa vastatuulesta, mutta sekään ei tuossa hetkessä häiritse – ei enää. Nämä muutamat minuutit maaliin tultua ovat aivan erityisiä joka kerta, olo on euforinen ja kaikki tuntuu hyvältä. Kaikki tuntuu mahdolliselta nyt, kun maaliin on lopulta päästy.

Juoksijoille on hallissa tarjolla kahvia ja siivuja pullapitkosta – sitä kuuluisaa pakkopullaa. Kahvi on lämmintä ja maistuu käsittämättömän hyvältä, arkinen pullasiivu on taivaallinen.

Vilho menee varovasti reppunsa, kahvimukin ja pullasiivujen kanssa katsomoon. Istumaan! Tämä on ylellisyyttä. Vilho melkein pureskelee tavallista juhlamokkaa ja kyllähän se tänäkin vuonna on erityistä – lämmintä, maukasta ja ravitsevaa. Nyt on kuitenkin kaivettava puhelin kassista ja otettava valokuvat maalitunnelmista, ennen kuin voi luopua märistä varusteista ja vapauttaa maskotti Saana lippiksestä.

Toivuttuaan ja varusteet vaihdettuaan Vilho kävelee Tikkurilan asemalle, tavoitteena paluu Helsinkiin.

Maailma tuntuu mukavalta, on helppoa olla ystävällinen ihmisille, antaa tietä pyöräilijälle ja toimia kohteliaasti. Kaikki tavallinenkin on taivaallista; Ratavarren maisemat, poké-stopit ja esikaupunkien asemat, syksyinen puoli-urbaani miljöö, jossa aurinko on alkanut paistaa muutaman tunnin uittosateiden jälkeen kisan lopussa.

Myöhemmin Vilho löytää pyöränsä aseman läheltä, ajaa kotiin ja nousee vielä portaat C-rapun ylimpään kerrokseen. Nyt edessä on pari työpäivää, pakkaamiset ja asunnon siivoaminen. Mutta tänään on lauantai ja  luvassa on luksusta: Pesytyminen, ruokaa ja sitten olutta sohvalla lempivaatteissa.