Vuoren huipulle pääsee vain pääpolkua pitkin ja tänne tarvitaan 10 euron lippu. Mutta legendaarinen tulivuori on hintalappunsa arvoinen.
Vesuvius purkautui viimeksi 1944 amerikkalaisten joukkojen ollessa täällä sotahommissa. Sen jälkeen ei ole mitään suurempaa rysäystä ollut, mutta höyryä nousee nykyäänkin.
Tämän päivän Vesuvius on suuri pääkraateri, jonka reunoja nähtävyyspolku kiertää. Näkymät Napoliin ja merelle ovat hienot; Täältä näkyy Caprin ja Ischian saarille, samoin Sorrenton komeaan niemeen.
Susivuoret viihtyvät vuorella yli kaksi tuntia. Aurinko paistaa komeasti ja kansainvaellustakin on hauska seurata, sillä täälläkin kiertää kaikkien kansojen edustajia ihmettelemässä. Korkeus parhaimmillaan on vain 1170 metriä. Mutta alueellaan vuori on aika yksin ja profiililtaan komea.
Vesuviusta ympäröi laaja kansallispuisto ja sitä katselee ylhäältä mielellään. Alempanakin on melkoisen kiinnostavia näkymiä ja vulkaanisen toiminnan tuotoksia.
Kraaterin sisäreunasta nousee koko ajan ehkä piskuisen rikinkatkuista höyryä ja sitä Vilhokin videoi kiinnostuneena. Uinuva jättiläinen toivottavasti uinuu jatkossakin, sillä Pompeijin haudannut purkaus oli oikeastaan räjähdys, joka muutti koko vuoren muodon ja olemuksen siirtäen tonneittan kiveä ja tuhkaa alamaastoon .
Savu tai höyry ei nouse sen kummemmasta paikasta, vaan kenties se siivilöityy vaan jostain läpi.
Susivuoret viihtyvät vuorella pari tuntia ja Annikki juo pienestä kioskibaarista lasillisen paikallista punaista, joka maksaa "peräti" 1,50 €.
Vilho kokoaa muutamia Vesuviuksen kiviä ja vähitellen Susivuoret kapuavat alas. Autotiellä on merkillisen hiljaista, mutta seikkailu kotiin vie Vesuviuksen ympäri ja monenlaisten liikennetilanteiden kautta. Essolta haetaan Susimobiiliin lisää menovettä. Diesel-Golf kulkeen näissäkin olosuhteissa kulutuksella 4 l/100 km. Vilhon viininkulutus on suurinpiirtein samaa luokkaa hermoja raastavan ajopäivän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti