14.1 Toscanan rannikolle ja alas Lazioon

Toscanan maatila pitää jättää ja jo 0930 Susivuoret ajavat autonsa pois oliivipuiden luota, taas maantien riemuihin.

Nyt mennään Grossetoa kohden, toisin sanoen Toscanan rannikolle, josta on tarkoitus kruisailla Roomaa kohden eli etelään, joka niemimaan puitteissa tarkoittaa todellisuudessa kaakkoista.

Sää on aamusella heikko, sitten aurinko pilkottaa, mutta pienen tietyön jälkeen kun Susivuoret pääsevät lähemmäksi Maremma Toscanan aluetta ja Grosseton kaupunkia, keli on muutaman tunnelin jälkeen kurjan sateinen, tuulinen ja viileä.


Vähän ennen Grossetoa Susivuoret käyvät cappuccinolla bensa-aseman kupeessa olevassa baarissa. Sade ja tuuli alkaa ottaa päivästä niskalenkkiä. Kahvi on vahvaa maidonkin läpi, ravitsevan tummaa ja rotevaa, muttei karvasta. Pian ollaan taas tiellä sivuamassa Grossetoa.

Vähitellen tullaan alas Toscanan korkeuksista kokonaan ja pian ollaan miltei täysin rannassa, meren tasosta muutamassa kymmenessä metrissä. Sade on nyt aaltoilevaa, aggressiivista ja ryöppyvän epätasaista.

Rantanäkymää. 

Monte Argentario, Grosseto, Toscana.

Annikin suosituksien takia Vilho ajaa kohti merkillistä niemimuodostelmaa, joka kantaa nimeä Monte Argentario.

Paikka on merkillinen, sillä kyseessä on toki niemimaa, mutta kartalla se näyttää saarelta, joka kiinnittyy mantereeseen kolmella kapealla jalalla. Erikoista tässä kaikessa on se, että itse "saari" on korkea, kuusisataametrinen kukkula, mutta esimerkiksi se "jalka" jota pitkin Susivuoret saapuvat, on upeaa hiekkaharjua ja siten uimarantaa kahteen suuntaan – merelle ja sitten sisään päin jäävälle laguunille.

Nyt ei ole uimakeli, vaan myrskyävä sade. Kuvien ottaminenkin tapahtuu kuurojen välissä.

Merkillinen, vaikuttava paikka. Juuri sellainen ällistyttävä juttu, joita Italiasta löytää vahingossa, hakemalla ja joskus vain olemalla paikalla. Vilhoa miellyttää myös tieto siitä, että merkillinen nimisaarikukkula on viinialuetta.

Niemimaan ja Orbetellon jälkeen Susivuoret jatkavat sademyrskyssä ajoa. Pian käydään välipalalla ihan vaan tiellä, Cabalbion Autogrillillä. Paikasta saadaan erinomaiset, suuret lämmitetyt täytetyt leivät kympillä. Myrsky jatkuu ulkona, mutta sentään grilliin päästään kuivana, muutaman metrin matkan parkkipaikalta.

  

Autogrill-yhtiön tarjontaa kympillä. 

Cabalbio, Grosseto, Toscana.

Autogrill on muuten italialainen klassikko. Fudiskannattajat aina klassisesti pysähtyvät kuljetusbusseineen Autogrill-levähdyspaikoilla ja jos luoja suo, paikalle sattuu vain yhden jengin kannattajia kerrallaan.

Sitten pitää palata tielle ja lähteä pidemmälle etruskialueelle.