Punktuaalisesti suomalaiset tulevat alas kamiinan lämmittämään ruokasaliin tasan kello 09 ja samalla Vilho vielä laukut autoon. Isäntä on taas tarjoutumassa auttamaan, mutta tämä jumppa tekee Viltsulle vain hyvää.
Cappuccinon ja aamiaissarven jälkeen elämä näyttää aika hyvältä, tuoremehuakin on saatu ja kun Vilho saa auton ulos portista ja ajopihan todella jyrkästä rampista, päästään taas tielle.
Abruzzon on ollut suosiollinen Susivuorille ja täällä on aivan kesäinen sää. Muutenkin maakunta on vaikuttanut erinomaiselta: Meri, upeita vuoria ja kaunista maaseutua viiniköynnöksineen ja viljelmineen. Seutu on muutenkin mukavan kumpuilevaa ja monimuotoista.
Majapaikan parvekkeelta, Chieti, Colle Marcone, Abruzzo.
Vilho ja Annikki tuntuvat tähtäävän jutuissaan varsinaisiksi roskakirjallisuuden edustajiksi, sillä jätteistä tälläkin palstalla puhutaan alvariinsa. Mainitaan siis sekin, että Abruzzo on huomattavasti siistimpää kuin roskan täyttämä Campania ja kaikkiaan paljon puhtoisempaa maaseutua. Mainiota seutuahan Campaniakin on, mutta roskaaminen siellä on todella häiritsevää ja laajamittaista.
Nyt kuljetaan kuitenkin hienossa maalaismaisemassa, joka on paikoin satumaisen kaunista.
Jonkin aikaa komeat lumivuoret hallitsevat näkymää.
Majapaikan edustalta, Chieti, Colle Marcone, Abruzzo: Monte Amaro
Ensimmäiset kunnon turistikuvat on otettava 5 metriä majapaikan pihalta: Monte Amaro on todella komea näky lumisena ja massiivisena.
Vuori kuuluu Maiellan massiiviin, joka puolestaan kuuluu keskisiin Apenniineihin. Monte Amaro on mssiivin ylin huippu, kaikkiaan Apenniinien toiseksi korkein ja se nousee 2793 metriin.
Lunta ei ole pakko hakea siis Alpeilta, mutta tämä vuori on tunnetumpi pyöräilijöistä, sillä Giro d'Italian reitti vie usein näihin nousuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti