Vaikka ollaan hyvinkin tasamaalla ja meren lähellä, niin Sassoon vievän tien päässä on näyttäviä lohkaremaisia kukkuloita ja taampana jo laziolaisia vuoria.
Susivuoret löytävät asuntonsa portin ja Annikin soitettua numeroon, luukut avataan.
Talolle on vielä muutama sata metriä ajomatkaa – portin ja aitojen takaa paljastuu ainakin hehtaarin tontti, jonka korkeimmalla kohdalla on suurehko talo.
Matkailijakaksikko majoitetaan kahvien jälkeen alakerran asuntoon, jossa on keittiö, makuuhuone ja suuri olohuone. Takkakin löytyy ja mahdollisuus laajaan pihaelämään grilleineen ja aurinkotuoleineen.
Emännän tiloissa on tuli takassa ja lisäksi salissa napsuttaa pellettikamiina, ja ne ovat täällä kyllä hyvin yleisiä.
Nyt ei kuitenkaan eletä ulkoilmassa, sillä sää on tuulinen ja vettä tulee yhä.
Tuskin Vilho on saanut maanmainiota laziolaista pirskahtelevaa valkoviiniään edes jäähtymään kun ulkona sadekeli muuttuu ukkoseksi. Tuuli pysyy kovana.
Annikki pesee vielä pyykkiä, joten Vilho painelee keittiöön. Nyt on vuorossa toscanalaisen vihannessekoituksen wokkaamista ja jälleen kaverina on ohutta vasikanleikettä.
Ilta menee siis huoltohommissa ja valmistautuessa, voimaa kerätessä. Edessä on viimeinen suurempi turistiponnistus etruskien haudoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti