15.1 Necropoli della Bandataccia: Susivuoret palaavat etruskihaudoille

Muutaman kilometrin ajomatkan jälkeen Susivuoret ovat etruskien hautausalueella, joka kantaa nykyaikana nimeä Necropoli della Bandataccia.

Paikka on tuttu, sillä vastahan täällä vierailtiin 12 vuotta aiemmin, silloin julkisella liikenteellä, eväät repussa, Rooman asunnolta.

Raunioalueen päätalolla tehdään juuri sähkötöitä, eikä virtaa saada hautoihin. Kysymys ei ole siitä, että muinaisten etruskien lepopaikoissa olisi täyden palvelun verran sähkölaitteita, vaan siitä, että muutamat haudat on sähkövalaistu jotta kiven sisässä näkisi edes pääosan paikan rakenteesta. 

Nyt hautoihin ei ole asiaa pimeyden takia. 

Asioita kun vähän selvitetään, niin Susivuoret saavat vapaaliput kävelläkseen alueella, tikettiä ei tarvitse maksaa, kun hautoihin ei virallisesti pääse.

Susivuorilla on kuin onkin 2-3 taskulamppua mukanaan, sillä näitä hautakeikkoja on takana jo jonkin verran. Joten hautoihin päästään kuitenkin ja aika pian sähköt palaavatkin ja myös valaistut haudat ovat täysin käytettävissä.

Sää paranee kuitenkin kovaa vauhtia ja lopulta tulee kuumakin. Sadetta ei tule, eikä tuuli nouse häiritseväksi.

Haudathan ovat joko rivitalomaisia asuntoluolia tai sitten valtavia tumulus-kukkuloita, joihin on sitten yksi tai useampi kulkutie. Alaosa on louhittu kallioon, yläosa on usein rakennettu suurista kivikuutioista tai toisinaan louhittu sekin sopivaan kalliorinteeseen

Haudoissa on suuret tilat ja useita huoneita, yleensä kaavamaisesti samantapaisia pohjaratkaisuja. Nämä ovat todellisia kuolleiden taloja, joissa sivuilla on sarkofagimainen kivivuode ja toisinaan myös istuimia vierailijoille.

Hautoja on etupäässä ajalta 700-500 eKr., uusimpia vielä jopa kolmannelta vuosisadalta eKr.  Haudat ovat vaikuttavia, osa näistä on valtavan suuria ja kaikkiaan näitä on niin paljon, ettei jokaisessa ehdi käydä. Osaan pitää kiivetä, osaan melkein ryömiä – osassa on vettä lattialla ja osassa menoaukko vain liian pieni. Mutta sellaisiakin mihin pääsee, on kymmeniä ja ne ovat hyvin vapaasti tutkittavissa suurella ulkoilualueella, jossa saa olla aivan rauhassa, ellei juuri sille kohdalle satu roomalainen koululaisryhmä.

Ja tusinan verran vuosia aiemmin kun Susivuoret täällä vaeltelivat, niin myös alueen luonto teki suuren vaikutuksen. Tämä on aivan mahtavaa seutua puiden, pensaiden ja aluskasvillisuuden osalta. Linnut ovat aktiivisia ja ilman on sirkutusta täynnä. Aika helposti maasta löytää yrttikasveja tai niiden villiversioita, rosmariinia ja fenkolia.

Kovan kontrastin kirkkaalle päivänvalolle muodostavat hämärät ja paikoin viileät, paikoin vesihöyryisen kosteat ja lämpimät hautaluolat.

Susivuoret poistuvat:  Sää on jo melkoisen hyvä. Lippua ei tarvitse ostaa jälkikäteenkään, sen Annikki hyväntuuliselta pomomieheltä vielä varmistaa. Englantia ei ole pariin päivään taas puhuttu missään, eikä sitä ole yritettykään.

Alueen ulkopuolellakin on useita hautoja. Kaksikko käy vielä parissa valtavassa tumuluksessa aitojen ulkopuolella. Yllä lentää Rooman päälentokentän liikennettä välillä aika matalallakin. Koneet pitävät tiukasti kaksikon mielessä sen, että edessä on viimeinen ilta Italiassa.

Vilholla onkin kiire valkoviinikauppaan, sillä sää alkaa olla helteinen ja nyt pitää päästä nauttimaan puutarhasta talolla.